Kiven alta löytynyt

Toissapäivänä Kalevan toimittaja soitti.Oli lukenut sananvapautta koskeneen blogini ja kiinnostui asiasta.Kävi tänään luonani ja kyseli asiasta lisätietoja.
Olin miettinyt pääni puhki asiaa.Ensiksikin asian vetäminen julkisuuteen tietää Pyhäjärvelle lisää huonoa mainosta,Muhoksen kaksi murhasyytteessä olevaa miestä kun sattuu olemaan Pyhäjärveltä ja äskettäin poliisia telonut mies pidätettiin Pyhäsalmessa. Toinen on Pyhäjärven Sanomien asema: syytön se tavallaan on, kun kaupunginjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja yhdessä masinoivat uhkauksen, että mikäli pakinointia ei suitsita, kaupunki lopettaa ilmoitusten antamisen Pyhäjärven Sanomille. Vuosittain summa on niin suuri, ettei sitä ole juuri varaa menettää. Eikä se ole sen paremmin toimituksen kuin päätoimittajankaan vika, koska johtokunta päättää ja määrää asioista, tämä selvennykseksi. Sen vuoksi ilmoitin toimittajalle useaan otteeseen, etten halua lehden joutuvan kärsimään asiasta, puun ja kuoren väliin joutui yrittämättään.
Mielenkiintoinen tilanne toisaalta. Tässä vt. kaupunginjohtaja Viitasaari toimi kuin pölkkypää konsanaan pyrkiessään olemaan höyli Paavo Leskiselle. Kolmas osapuoli oli sitten kulttuurijohtaja, joka on samalla Sanomien johtokunnan/hallituksen jäsen ja joka toi kaksikon kiristysuhkauksen lehdelle. Kun nyt on kaupunginjohtajan vaali julistetaan elokuussa auki, nykyinen vt. on siinä vahvoilla. Hän on todistanut olevansa nöyrä käskyläinen ja ns. 'yhteistyökykyinen' sanan kaikissa muodoissa, joten hän on taatusti Leskisen suosikki valinnoissa.
Luoja Pyhäjärven kaupunkia suojelkoon moiselta!
Sillä kaupunginjohtajan kuuluu olla eniten elinkeinon kehittäjä, hankkia lisää yrittäjiä paikkakunnalle, hoitaa taloutta ja vasta toissijaisesti olla jonkun talutusnuorassa.
Miksikö sananvapaus on sitten niin tärkeä asia?
Suomi on tutkimuksen mukaan sananvapauden kärkimaa koko maailmassa. Kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu voida arvostella ja esittää vapaasti omia kannanottojaan ilman,että heitä sen takia vainottaisiin. Tässä suhteessa voidaan verrata sananvapautta vaikkapa Venäjään, jossa se on nykyään harvinaista herkkua Jeltsinin hetkellisen vapauden jälkeen ja kuristuu yhä pienemmäksi ja pienemmäksi. Suomessa saa ja voi kirjoittaa nimellä ja nimimerkillä ihan mistä asiasta tahansa ja niin kärjekkäästi kuin uskaltaa. Itse asiassa Suomen Journalistiliitto tietää vain yhden aikaisemman tapauksen, Savossa, jossa kaupunki olisi saanut jonkun lehden hiljaiseksi uhkailemalla sitä samaan tapaan kuin Leskinen ja Viitasaari Pyhäjärvellä.
Hyvä pojat! Pääsette historiaan!
Tämä kaikki tietysti kaikella asianmukaisella kunnioituksella.
Joten kun kysyttiin, milloin voin kirjoittaa uudelleen Paikalliseen, voin vastata heti tässä ja nyt: aikaisintaan ensi maaliskuun lopussa. Silloin päättyy Leskisen puuhastelu kaupunginhallituksessa. Jos Viitasaari valitaan kaupungin johtoon, silloin asia siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Jos kaupunginjohtajaksi satutaan valitsemaan joku muu henkilö, joka ei ole Leskisen hoivatti, ja joka ymmärtää sananvapauden arvon ja poistaa kiristyksen lehden yltä, mahdollisesti sitten. Ei se minusta ole kiinni.
Kurkatkaapa muuallekin Suomeen.
Supo valehteli ministereille, ettei heillä ole Stasi -arkiston Rosenholtz -tiedostoja ja joutui valeesta kiinni. On se merkillistä, miten kepuvetoinen virasto pitää suyljettuna yleistä mielenkiintoa herättäviä tietoja. Tulee mieleen, että nimilistasta löytyy joku vaikutusvaltaisessa asemassa löhöävä punakampela ja vielä oman puolueen ihmisiä, muutoin ei asiaa voi selittää.
Niin kauan kuin asiaa ei käsitellä, se tulehduttaa yhteiskuntaa. Niin kauan kuin Suomen rähmälläänolon aikaa ei käsitellä, analysoida eikä paranneta leikkauksella, se mädättää Suomea. Tässäkin suhteessa sananvapaus on ainoa parantava väline. Kipeää se tekee hetken, mutta lopputulos on hyvä.
Pankaapa mieleen!