Yltäkylläisyyttä

Olihan hankala kirjautua sisään, tämä riivatun tietokone vaati käyttäjätunnusta ja salasanaa ja ne minä olin jo onnellisesti unohtanut. Onneksi tietokoneista tietävä tyttäreni tuli apuun ja jostakin syystä melkoisen alentuvasti neuvoi ja virnisteli - on siinä sukulainen, kehtaa vanhaa isäänsä pompottaa!
Tietokone kun kuuluu minun kammoamiini esineisiin. Osaan nykyään toki panna sen päälle, kirjoittaa siihen ja sulkea sen, mutta vielä vuosi sitten olisin kaikkein mieluiten käsitellyt tietokonetta kirveellä. Tämän käyttäminen vain todistaa sen, ettei viina ja dementia ole vielä tuhonnut kaikkia harmaita ja kiukkuisia aivosolujani.
Palautuksista huomasin, että joku ihana tyttönen olisi lähestynyt Dieteriä mahdollisen tutustumisen merkeissä.Yritin toki lähettää hänelle viestiä, että Dieter oli jo siihen mennessä porhaltanut satamaan ja noussut Saksan laivaan, mutta kun en piru vie osannut lähettää viestiä.Kone kyllä piipitti hädissään, mutta kirouksetkaan eivät auttaneet ja niin viesti jäi kummittelemaan koneen datamaailmaan. Mutta eipä hätää: kunhan ensi heinäkuu saapuu, saapuu Dieterkin ja jos olet vielä vapaa niin esittelen mielihyvin teidät toisillenne.
Yltäkylläinen kesä! Mansikoita on tullut ahmittua merkittäviä määriä ja uusia perunoita niin että ryskää. Vielä kun tulee karviaisaika.... Namiaika, laatikkokaupalla paikkakunnan marjoja, terveyttä joka laatikko kukkuroillaan.
Tuossa viikko takaperin katsoin ihmetellen presidenttimme mielistelyä itänaapurin kanssa.Oli kutsuttu suomensukuisten kansojen esittelyyn edustaja Suomesta ja Unkarista, mutta eipä vain Viron edustajia oltu kutsuttu. Kansallispuvut loistivat, viirit liehuivat, tanssittiin ja soitettiin ja riemuittiin ja Potemkin olisi ollut taatusti mielissään katsoessaan oppipoikien touhuja.
Jäi niljakas olo.
Suomensukuisia kansoja on Venäjällä noin 2,5 miljoonaa. Sukukansat ovat olleet kutakuinkin valtaapitävien kanssa da -porukkaa, mitään kiihkokansallista ilmaisua tai Tsetseenian kaltaista sotaa ja vainoa ei ole syntynyt. Mitä nyt venäläiset Marissa hakkaavat ja tappavat ja erottavat viroista marilaista alkuperää olevia, mutta siitä ei päästetä tietoa leviämään. Marilaisiakaan ei oltu kutsuttu iloitsemaan ja riemuitsemaan kansanmurhaaja Putinin kunniaksi. Ei tosin muitakaan heimoja, joita maassa riittää yli puolitoistasataa ryhmää ja kansaa.
Sain käsiini äänitetyn pätkän presidenttien keskustelusta.
'Da, Darjasein, mitäpä pidät juhlista?
' Ylen ovat komeat. Tässä kansojen väliset ystävyydet vahvistuvat. Olen ylpeä voidessani onnitella Teitä, Herra Presidentti. että pieni Suomen kansa on saanut armon silmissänne
ja saamme olla todistamassa tätä kaunista näkyä. Mutta missäpä Viro viivyttelee?
' Ei ole kaikkia kutsuttu. Viro tsort meni patsasta siirtelemään. Meinattiin jo hyökätä kuudellakymmenellä divisioonalla siirtämään patsas takaisin, mutta kun maa tsort kuuluu Natoon niin jätettiin vielä tekemättä. Oltaisiin saatu rauhoitettua maa niin kuin Tsetsenia. Tsetseniassa puolet on jo saatu rauhoitettua ja loppukin saadaan tapettua kunhan aikaa saadaan.'
' Hyvä on täällä katsella kansan onnellisuutta. Lapsetkin niin hymyävät.'
Ja niin edelleen.
Ihanaa että presidenttimme osaa diplomatian perustaidot. Vaikeaa hänellä vain on, kun tukena imellytyksessä ei ole entinen hyvä ulkoministerimme. Nykyinen kun ravaa korjailemassa kahdeksan vuoden tuhotekoja pitkin poikin maailmaa.
Yök!
Loppuun muutama sananen paikallispolitiikkaa.
Olen seuraillut Suomi24 -keskusteluohjelmaa mielenkiinnolla. Pari viikkoa sitten joku kyseli Paavo Leskisen mielipiteitä, viisi - kuusi asiallista kysymystä. Asia herätti mielenkiintoa ja vastausta odoteltiin mutta turhaan. Ei mies vastannut. Miksiköhän? Ei niihin vastaaminen olisi maita kaatanut eikä vienyt aikaa. Ei vastausta ole tullut tosin vt. kaupunginjohtajaltakaan, joka on parhaillaan melkoisessa tulituksessa palstalla. Vaikuttaa siltä, että mies on todettu vallanpitäjän/pitäjien kädenjatkeeksi. En usko että kaupunki tarvitsee jees -tyyppistä esivaltaa. Elinkeinoihin ja talouteen tarvitaan itsenäisesti ajattelevaa ja tulevaisuuteen panostavaa miestä tai naista, ja asialla alkaa olla kiire. Ainakaan minun tietooni ei ole tullut, että elinkeinon edistämiseksi olisi tehty yhtään mitään. Odotetaanko että Pron nostattama positiivinen kuohunta muuttuu passiivisuudeksi, jolloin kuntalaisia on helppo johdattaa mihin suuntaan tahansa?
Tärkein kysymys edelleen on, onko joku tai jotkut edelleen jonkun tyyppisen kuntaliitoksen kannalla ja tekemässä salaa sopimuksia kassakaappiin. Aikaa tähän myyräntyöhön on ensi maaliskuun loppuun. Sen jälkeen tulee vaalit, joissa tapahtuu hirveitä: seitsemäntoista valtuutettua tippuu kuvioista. Eikä uusi valtuusto hyväksy enää pätkääkään nykymenoa.
Jaksaisi vain siihen saakka sinnitellä.