Pthyi olkoon

Mieltäni kirveltää tällä hetkellä kolme asiaa.
Ensimmäinen on sähköfirmojen röyhkeä rahastaminen. Nyt valitetaan liian pienistä voitoista. On raja kerjäämiselläkin, on ainakin ennen ollut.
Sillä jos nyt pitäisi valita uusi ura alusta lähtien, ryhtyisin rosvoksi tai sitten sähköfirman omistajaksi. Siis täsmälleen samaa työtä tekisin, tuo jälkimmäinen vain olisi laillista ja tuottaisi mielettömän paljon enemmän riihikuivaa kahisevaa. Palkkaisin firmaan runoilijan, joka keksisi vuosittain uuden teeman kerätä lisävoittoja. Pari vuotta sitten sähkön hinnankorotukselle sanottiin syyksi hiilidioksidipäästöjen ostaminen, kunnes selvisi ettei sen hinta ollut edes mitattavissa, siksi huokea se oli. Sitten sanottiin ettei Ruotsissa satanut eikä varastoja ollut, kunnes sekin todettiin valeeksi, kun kuvattiin miten piripintaan täynnä olevat vesivarastot joutuivat juoksuttamaan vettä etteivät patovallit sortuisi. Nyt siis valitetaan ettei tuotto riitä. Merkillistä, kun sähkön hinta on muutamassa vuodessa tuplaantunut eikä korotuksille näy kattoa. Aikoinaan oikein ahne hallitsija sai palkakseen vallankumouksessa ryypyn sulaa kultaa, näin tietää historia, ja samaa kohtaloa haluaisin kokeilla nykyisiin yliahneisiin sähköruhtinaisiin.
Toinen kiukuttelun aihe on pari näkemääni televisiomainosta. Toisessa blondi kertoo enkelinä millaista on olla taivaassa. Voihan perse, mainosnikkari uskoo tosissaan että taivaan iloissa tarjotaan sulatejuustoa. Kaikkihan tietävät että taivaassa kuljeskellaan valkoisiin viittoihin pukeutuneena ja helskytellään iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen harppua. Se vaikuttaa melkoisen omaperäiseltä ja yksipuoliselta musiikkimaulta, sillä harpun soittaminen vaatii kyllä pirusti opettelua ja teknistä taitavuutta. Normaali lapiosorminen juntikka saa käyttää taatusti kaiken tarmonsa vuosikausien opetteluun, vai olisiko harpunsoiton lahja sitten annettavissa huomenlahjana taivaaseen pääsyn kunniaksi. Tämä olkoon teologeille kiistakysymys, kuten aikanaan oli montako enkeliä sopii tanssimaan neulan kärjellä.
Arlan mainos on tehnyt tehtävänsä enkä ikinä osta enää tuotetta jota mainostetaan niin raivostuttavalla tavalla kuin nykyään tehdään. Siinä näyttelijän mölliskö sanoo lehmän mölliskölle että leikitäänkö piilosta ja kohta sitten kehutaan että suomalainen lehmä on viisas. Sen verran lehmistä tiedän - olihan meillä lapsuudessa parikin lehmänkantturaa - etteivät ne ole liialla viisaudella pilattuja. Voiko olla tyhmempää katsetta kuin mitä lehmällä on ja voiko elukka vielä tyhmistyä tuostaan, sitä saa ihmetellä. Yök.
Kolmas aihe kuuluu politiikkaan.
Ministeri Risikko on alkanut perua viina- ja viinipullojen kylkiin tulevia varoituksia. Tosi on ettei niillä ole mitään vaikutusta mihinkään ja että kyseessä on vain työtäkaihtavien virkamiesten puuhastelua.
Savon Viinaa mainostettiin aikanaan tekstillä, joka ilmoitti juojan muuttuvan höveliksi. Se oli totuus ja miksei sitä voinut ilmaista niin. Nyt pullon kylkeen tuleva teksti varoittaa että juoja muuttuu Turmiolan Tommiksi jo ensimmäisestä ryypystä. Varoitustarran ainoa merkitys on että pienet maahantuojat saadaan nitistettyä pois Altian tulosta sotkemasta, kun pienyrittäjä joutuu liimailemaan eräänsä käsin eikä massatuotantokonein.
Silti jäin miettimään että mitähän pullon kyljestä olisi löytynyt, mikäli Risikon ehdotus varoitustarrojen perumisesta pitää. Olisiko viinipullon kyljessä lukenut että Varokaa, tätä viiniä valmistettaessa ei ole varmuutta viininpolkijoitten terveystilasta eikä jalkojen hygieniasta. Mampe Boonekamp -mahakatkeropullon kyljessä varoitettaisiin juomasta sitä liikaa - se on tosiaan sen makuista troppia että jos sitä juo pullollisen niin siinä pirukin jää toiseksi. Hennessy V.S.O.P -pullossa varoitetaan että juoma haisee ja maistuu kissankuselle, pthyi. Mahdollisuuksia on lukemattomia varoittaa ja ohjata juoppoa ja saattaa hänet raittiuden kaidalle tielle. Se on mahdollista, ovathan virkamiehet niin päättäneet.
Joten hyvin on maassa asiat, jipii.

Piikikästä

Kannoin eilen joulukuusen pihalle. Se alkoi karista, joten riistin siitä kaikki valot, pompulat ja kimalteet ja kannoin sen sitten ulos. Siinä vaiheessa se oli tiputtanut suurimman osan neulasista lattialle ja loput vihreänä vanana ulko-ovelle, ja kun viskasin rangan vihapäissäni portaitten viereen siinä ei ollut viittä neulasta enempää.
Nykykuuset eivät näköjään kestä niin kuin ennen. Kun vuosi sitten kannoin kuusen ulos maaliskuun puolivälissä, siinä sentään oli yhä puolet neulasista jäljellä.
Joulu on siis virallisesti nyt ohi ja tätäkin vuotta jo puoli kuuta kulunut. En tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska ne eivät kuitenkaan pidä, Ainoa lupaus on etten enää kysy Paavo Leskiseltä mitään mikä liittyy kunnallispolitiikkaan. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Sillä hedelmistään puu tunnetaan. Viime vuoden kuntaliittymishölmöily oli siitä oiva opetus. Kertaakaan, toistan KERTAAKAAN EI SAATU TARKKOJA LUKUJA MISSÄ SÄÄSTETÄÄN KUNTALIITOKSEN YHTEYDESSÄ, MITÄ SÄÄSTETÄÄN JA MITEN PALJON SÄÄSTETÄÄN. Annettiin vain epämääräisiä musta-tuntuu-että-tässä-tulee-säästöjä tai vastaavia optimistisia säästörakennelmia, joista ei pirukaan saanut selvää. Mitään eksakteja ja tosiasioihin tiukasti pitäytyviä lukuja ei annettu koska niitä ei ollut saatavilla. Ei myöskään oltu tehty kaiken varalle rinnakkaissuunnitelmaa, vaan jyrättiin päätöksiä ja mennä rymisteltiin kuin Juggernautin vaunut. Oli vain jumalaton kiire saada Pyhäjärvi Haapajärven velkoja maksamaan.
Se on sitä kunnallispolitiikkaa, jonka loppu pysähtyy kuin seinään ensi kunnallisvaaleissa.
Pitäisi vain jotenkin kestää sinne saakka etteivät viimeisenä kostona Pyhäjärvelle ehdi tehdä pillamuksia. Mitään menetettäväähän nykyvaltuuston enemmistöllä ei enää ole.
Tämä valtuustosta.
Sundsvallin telaketjufeministit ovat saaneet tärkeän työvoiton miesten ja naisten tasa-arvossa. Tähän saakka miehet ovat polkeneet naisten tasa-arvoisuutta käyttämällä uimahousuja uimahallissa käydessään. Nyt naisetkin saavat käyttää uidessaan vain alaosaa peittävää vaatetta. Jipii.
Mutta.
Oletetaanpa että Sundsvallin kaikki feministit alkavat käydä nyt uimahallissa ja käyttävät saavutettua etuaan roikotella yläosattomissa. Se ei välttämättä lisää miesten kävijämäärää. Miksikö?
Asiaan vaikuttaa femakoitten itsensä ulkonäkö. Normaali telaketjufeministi on androgyyni ei-naisellinen otus, joka herättää normaalimiehissä yhtä paljon seksuaalista himoa kuin verkkosäkillinen eltaantuneita silakoita. Siksi.
Mutta antaapa ruotsalaisten yrittää. Tiedä miten iso matkailuvaltti asiasta vielä kehittyy. Röh - röh.
Lisäksi asiasta saa virnistelyn aiheita loputtomiin. Se edellinenkin kun on tuoreessa muistissa, noitten mainioitten feministien aikaansaannos. Nämä yrittivät saada tietokoneen hiiren osoittimen - sen pienen mustan nuolen - muunnetuksi johonkin toiseen muotoon. Nykyisessä nuolessa kun oli näitten mielestä se vikana, että se fallosmaisesti tökki asioita ja siis omalla veikeällä tavallaan alisti naispuolisia. Ei selvinnyt mitä feministit olisivat tarjonneet tilalle, mutta oman mielikuvitukseni luoma feministinen tökkijä ei vaikuttanut kovin käytännölliseltä.
Ihanaa, femakot, ihanaa. Lisää samasta aiheesta, pyydän.
Loppuun vielä ruokaresepti, kuuluu sarjaan ' naisellisempi puoleni.'
Kyse on voimakkaasti maustetusta potenssipadasta neljälle syöjälle.
Hanki sisäfilettä noin puoli kiloa. Vain sisäfile käy, ei ulkofile tai vastaavat. Leikkaa se peukalonpaksuisiksi pihveiksi. Keitä riisiä riittävästi neljälle - laji voi olla joko puuroriisi tai pitkäjyväinen, ihan sama. Kuori ja viipaloi kymmenen normaalikokoista sipulia, paista ne ruskeiksi ja siirrä pataan. Kuori ja paloittele juuriselleri, paista ja siirrä pataan. Paista pari rasiallista pieniä herkkusieniä kokonaisina ja lisää pataan. Anna hautua ainakin tunnin verran kuumassa. Mausta mössö suolalla, valkopippurilla, roseepippurilla ja chilillä niin, että maistelet sekoitusta välillä. Mausteita on oltava niin paljon että otsalle nousee hiki. Paista nyt kuumalla liedellä sisäfileet nopeasti molemmilta puolin niin että sisus jää punaiseksi, leikkaa ne suikaleiksi ja sekoita mössöön. Iso tarjoiluvati, kaada riisi keskelle ja koverra kasa tulivuoren näköiseksi. Kaada mössö kraaterin täytteeksi ja koristele esimerkiksi tölkkichilipavuilla.
Tuhti ruoka ja nimensä veroinen.
Kieltäydyn ruokkomaksuista.

Uudenvuodenlupauksia

Tänään on pakkaspäivä eikä ulos tee mieli pistää nokkaansa. lämmitän varaavaa uunia säästääkseni sähkölaskussa ja muutenkin, elävä tuli on aina elävää tulta ja sopii ihmisen luontaiseen pyromaanisuuteen. On jotenkin rauhoittavaa katsoa miten liekit tekevät selvää jälkeä muuttaen kuivan koivupuun hiillokseksi.
Sen verran teen tälle päivälle poikkeuksen erakoitumisessani, että käyn maalikylällä katsomassa ihmisiä ja ostamassa muutamia perustuotteita. Paistoin kinkun numero kaksi eilen paistouunissa ja siitä tuli herkullinen,paljon mehukkaampi kuin jouluksi sähköuunissa hitaasti paistettu kinkku. Kun tästä uudesta kinkusta vuolaisee siivun leivän päälle, tietää tekevänsä syntiä. Koira on ollut asiassa mukana, kerjää omaa osuuttaan ja saa sen myös. Ainoa hankaluus on että sen joutuu päästämään yöllä kahden - kolmen seudussa ulos tarpeilleen, koska sen ahmima lihamäärä ei muuten kestä kristillistä yöunta.
Mutta hyvää, hyvää kinkku tekee sekä mielelle että vatsalle. Kaikki mistä pidän, on joko laitonta, lihottavaa tai säädytöntä.
Olen alkanut arvostaa kotia ihan toisella tavoin kuin aiemmin. Koti on paikka jonka pihaan ajaa ja jää miettimään hetkeksi, viivyttelee vähän ennen kuin lähtee sisälle, nousee ulkoportaat ja astuu lämpimään pirttiin ja saa osakseen koiran jakamattoman ilon jälleennäkemisestä. Sillä nyt, kun lapset ovat maailmalla, koira korvaa uskollisen vaimon ja vastaavan ja hyvin korvaakin. Jos haluaa hellyyttä, koiraa saa rapsuttaa miten kauan tahansa ja jos haluaa haukkumista niin härnää sitä. Niin yksinkertaisia ilonaiheet ovat.
Ruuasta vielä.
Luin tuossa jälleen varoituksen sanoja elämisestä ja syömisestä ja niitten liittymisestä toisiinsa. Alzheimerin tautiin on mahdollisuus sairastua monin tavoin, esimerkiksi käyttämällä auringonkukasta saatavaa öljyä, mutta jos syö hedelmiä ja omega-3 -öljyä, jota saa kalasta, riski sairastumiseen vähenee 40 prosenttia. K inkkua ja makkaraa ei pitäisi syödä. Suolaa saisi käyttää korkeintaan kuusi grammaa päivässä. Liikalihavuudella ja syövällä on suora yhteys toisiinsa. Vielä jos tupakoi, syövältä ei säästy millään.
Niinpä niin.
Tekipä tai jätti tekemättä mitä tahansa, aina joku terveysfasisti on neuvomassa. Että älä ota enää, syö säästeliäästi ja vain leseitä veden kanssa, elä puhtain ajatuksin, älä stressaa itseäsi, pidä koti siistinä, vältä sokeria ja rasvoja ja puoluepoliittisia ohjelmia että kauan eläisit maan päällä. Siis samaa paskaa mitä tulee tuutin täydeltä joka naistenlehdestä ja muualtakin.
Ole tässä sitten jumalinen kaikkien houkutusten keskellä.
Epäilen että minulla on niin paljon unohdettavaa ettei Alzheimer ehdi iskeytyä minuun. Joten tässä vaiheessa jätän uudenvuodenlupaukset omaan arvoonsa ja painun kinkun kimppuun. Alkoikin tulla jo nälkä ruoasta kirjoittaessani.
Ruoasta vielä.
Kirjoitin yhden reseptin kuukausi pari sitten. Muutama elämäänsä kyllästynyt pyysi lisää, joten paljastan toisen reseptin, sateenkaarikeiton ainekset.
Kuori ja pilko perunoita, silppua yksi purjo, pilko punainen paprika, viipaloi muutama porkkana, pilko kourallinen lanttua ja avaa palkoherneitä purkki. Lisää kattilaan silputtua metwurstia ja pilkottua rasvaista ylikypsää siankylkeä. Mausta mustapippurilla ja chilillä makusi mukaan. Keitä kypsäksi ja lisää joukkoon persiljaa. On helppo valmistaa ja antaa tilaa mielikuvitukselle ja on lisäksi ihan maukasta syödä.

Vuoden saldo

Tämä vuosi on ollut raskas vuosi. Erityisesti kunnallispoliittinen saldo on ollut perin negatiivinen, suorastaan katastrofaalinen. En muista että milloinkaan valtuusto ja hallitus olisi saanut niin paljon ryöpytystä niskaansa kuin tänä vuonna. Aiheesta tosin.
Pyhäjärven historiassa on kolme tärkeää tapahtumaa: kunnan perustaminen, kaivoksen löytyminen ja kolmantena pitäjän itsenäisyyden säilyminen, tosin rimaa hipoen ja rumalla tavalla. Ilman kärsämäkisiä ja reisjärvisiä Pyhäjärvi liittyisi vuoden vaihteessa Haapajärven satelliitiksi ja maksumieheksi ja kuihtuisi nopeassa tahdissa pois kartalta haapajärvisten imiessä niin työpaikat kuin muunkin itseensä. Se olisi ollut tosiasia se. Ruminta asiassa oli, että vaikka kuntalaisten suuri enemmistö vastusti liitosta, valtuusto hyväksyi asian äänin 10 - 17.
Asian piti olla loppuunkäsitelty siinä vaiheessa kun Kortelainen iski hanskat tiskiin. Selänne oli kuollut ja kuopattu, vaikka nimikilpa oli käyty ja palkinto nimen keksijälle oli annettu - kuka se sitten liekään ja kuka sen maksoi, en tiedä. Vaan kun asia näyttää sittenkin o9levan elossa jossakin muodossa. Siitä on osoituksena kirjoitusten sävyn muuttuminen: haikaillaan Selännettä ja puhutaan uudesta kuntaliitoksesta Haapajärven kanssa. Väisäsen kirjoitus paikallislehdessä ei vakuuta, sillä siinä ei yksiselitteisesti kielletä salassa neuvottelun mahdollisuutta ja kun lukee rivien välitkin, siinä ei kielletä tulevaisuudessa tapahtuvia neuvotteluja tässä asiassa.
Toinen ärsyttävä asia on kirjoitusten sävy , täydellinen tietämättömyys Pyhäjärven nykyisestä taloudellisesta tilanteesta. Annetaan taas ymmärtää että päin persettä on talous ja kuralla viimeiseen pisteeseen saakka ja että on pakko liittyä ja liittyminen Haapajärveen korjaa asiat. Voi hyvät hyssykät sentään! Vielä viime keväänä kunnan päättäjien johto esitti käsiään väännellen samaa vaikerrusta, ja kuitenkin kaikki oli vain saatu näyttämään paperilla tällaiselta. Jopa Kortelainen, joka sentään veti kuntaliitosasiaa, totesi että Pyhäjärvi oli terve kunta ja selviää syömävelastaan neljässä vuodessa. Sitä ei vain tuotu esiin missään vaiheessa ja nytkin sen julkituonti tapahtui sattuman takia. Pyhäjärven taloustilanne on hyvä, parempi kuin aikoihin, mutta se ei vain uppoa näihin muutamiin, jotka halajavat päästä haapajärvisten alamaisiksi.
Vuoden vaihteen jälkeen on syytä alkaa harkita Pro - liikkeen virallistamista ja ehdokkaitten etsimistä seuraavaan valtuustoon. Puolueita ei ole syytä sotkea asiaan mitenkään. omasta puolestani olisin tyytyväinen, mikäli saadaan riittävä määrä Pro -ehdokkaita pelkästään sen asian taakse, että se vetää Pyhäjärveä eteen päin ja itsenäisenä, oli ehdokas sitten mistä puolueesta tahansa. Äänestäjät kyllä tietävät mitä haluavat äänestää ja mikä on hyväksi paikkakunnalle. Ja pystyvät vaihtamaan valtuutettuja niin ettei seitsemästätoista jää jäljelle kuin paha muisto.
Pitäisi vain jotenkin sinnitellä vaaleihin saakka. Sitä ennen saattaa tapahtua vielä mitä tahansa vanhan valtuuston taholta, sillä seitsemäntoista koplallahan ei ole enää mitään menetettävää. Joten pitäkää silmät auki ja tuntosarvet ojossa, ettei mitään peruuttamatonta tapahdu.

Joulupakina

Lukiessani tänään aamusanomia pärskähdin nauruun. Lehden kulttuurisivuille oli kuvattu
parimetrinen vaginaveistos, joka oli saanut jonkun kulttuuripalkinnon. Niin sitä pitää! joskus aikoinaan Helsingin taidetalon seinälle joku näistä niinku -taiteilijoista oli raakannut taideteokseksi ihokarvansa ja liimannut ne seinään. Nyt oltiin siis päästy itse asiaan ja teos saa ilmeisesti ison kasan palkintoja, tekijä kuuluisuutta omaperäisyydestään ja eduskunta saa lisää vettä myllyynsä. Sillä en oikein usko että eduskunnan telaketjufemakot jättävät tilaisuuden käyttämättä päästäkseen esiintymään televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä. Onhan eduskunnassa parhaillaan iso asia vireillä, kun yksi kepulaisnainen on kiihtynyt seksuaalisesti siitä että näyteikkunoissa olevilla mallinukeilla on alusvaatteet ja katujen varsilla on H & M:n alusvaatemainoksia. Ehkä uutta kohua hillitsee se tosiasia, että vaginaveistoksen tekijä on nainen.
Veistos on värillinen, vaaleanpunainen ja tehty silikonista.
Sen ulkoilmakestävyys on hieman kyseenalainen, samoin sen turvallisuus pitemmän päälle. Veistoksessa oleva reikä kun saattaa olla vastustamaton paikka niille intellektuelleille, jotka muutenkin tuntevat mielenkiintoa aihetta kohtaan. Siinä poliisi saattaa saada jatkuvaa työtehtävää raastaessaan juuttuneita humalikkoja patsaan kimpusta.
Aikanaan, kun Havis Amandan veistos paljastettiin, sen alastomuus herätti suurta pahennusta. Samoin äskettäin paljastettu hiihtäjäpatsas sai samasta asiasta arvostelua - tosin siihen on näköjään jo totuttu eikä se herätä kiihtymystä eikä seksuaalisia kannanottoja. Jos tämä uusin vaginaveistos nyt saadaan esiin esimerkiksi Kansojen rauha -veistoksen lähettyville, se tasapainoittaisi nyt hieman levotonta patsastelua.
Tämä korkeakulttuurista.
Toinen mielenkiintoinen uutinen viikolla oli kuolleen ihmisen tuhkaaminen ja puristaminen timantiksi suuren paineen ja lämmön avulla. Erikoista uutisessa oli että tunnettu kyläkauppias on testamentissaan määrännyt ruhonsa muutettavaksi 0,7 karaatin timantiksi ja vielä määrännyt ettei sitä saa käyttää napakoruna. Persuksista ei tosin puhunut mitään.
Prosessi on seuraavanlainen:
Arkku ja ruho tuhkataan ja saadaan 2 - 4 kiloa tuhkaa, joka lähetetään Sveitsiin tehtaalle. Siellä tuhkasta erotellaan hiili, joka muutetaan 60.000 barin paineessa ja 2700 asteen lämpötilassa grafiitiksi ja sitten hiljalleen raakatimantiksi, joka voidaan sitten hioa lopulliseen muotoonsa.
Jos homma olisi huokeampi kuin mitä hinnaksi esitettiin, se saattaisi kiinnostaa minuakin. Minulle on ihan sama missä ja mihin kohti timantti pannaan. Tosin haluaisin itse nähdä miten joku roikottaisi kilon painoista napakorua .......
Vaikka onhan niitä mielenkiintoisempiakin koristepaikkoja.
Tämä timanteista.
Joulu on tullut varkain. Ei ole ehtinyt ostaa vielä mitään enkä toisaalta aio ostaakaan mitään, sillä tyttäreni ovat jo niin iällä pilattuja ettei heille osaa ostaa mitään mistä ei saisi nyrpistelyä. Sen vuoksi annan rahaa kirjekuoressa: voivat ostaa mieleisensä asian joulun jälkeen ja epäilen että menee paljon parempaan tarpeeseen kuin jos itse yritän sotkeutua asiaan. Sen sijaan ostan jouluherkkuja niin että pöytä notkuu. Kaksi kinkkua on pakasteessa ja kolmas tuorekinkku odottaa paistamistaan, kalatuotteita on korillinen, hedelmiä säkillinen ja eri laatikkoruuat odottavat syöjiä. Rakastan kattaa pöytää. Aattoillaksi tulee osa porukkaa kotiin ja loput lapsista saan viimeistään Tapaninpäivänä. Myös kuusi on katsottu valmiiksi. Otan pienen kuusen, sillä viimevuotinen alkoi maaliskuussa karistaa niin pirusti neulasia ettei sillä ollut äärtä eikä rajaa.
Joten: HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JA ONNELLISTA JOULUA!

Patsastelua

Uusin patsaskiista on mielenkiintoinen, sekä sisällöltään että tavoitteiltaan. Vanhat telaketjutaistolaiset ja heidän nuoremmat hännänheiluttajansa tavoittelevat Leninin patsasta Helsinkiin. Mielenkiintoista.
Pystyttämistä perustellaan syystä, että Lenin oli se henkilö, joka antoi Suomelle itsenäisyyden.
Miten lienee?
Nykytietouden mukaan se oli Saksa, joka antoi Suomelle itsenäisyyden, sillä Saksa oli voittanut Venäjän ja rauhansopimuksessa yhtenä pykälänä oli vaatimus Suomen itsenäistymisestä. Kun Lenin sitten antoi asialle siunauksensa, se oli pakon sanelema ratkaisu, ja lisäksi Leninillä oli ketunhäntä kainalossaan. Hänen kaavailunsa oli, että Suomi liittyy sosialistiseen Venäjään tulevan vallankumouksen kautta. Suunnitelma oli vähällä onnistua.
Jos ja kun patsaan tarpeellisuuden perusteluna käytetään itsenäisyyttä, Leninin rinnalle pitäisi pystyttää keisarillinen Wilhelm II :n muotokuva. Samalla se tasapainoittaisi historian yksipuolistamista. Tai yksisilmäisyyttä.
Tähän saakka Suomen virallinen politiikka on aina pitänyt Leniniä humaanina hyväntekijänä, jonka nimeen esimerkiksi presidentti Kekkonen vetosi Suomen itsenäisyydestä puhuessaan. Että juuri Lenin antoi, pankaa merkille, itsenäisyyden joten Neuvostoliiton on kunnioitettava sen perustajan lahjaa. Ja blaa-blaa.
Historia on kuitenkin armoton, oli kyseessä miten suurmies tahansa. Lenin oli pragmaatikko ja käsitteli ihmisiä ja kansoja vain ja ainoastaan sen mukaan, miten ne soveltuivat kulloiseenkin tilanteeseen. Jos - ja kun - hänen mielestään tarvittiin veritekoja, niitä myös tehtiin ilman vaiheita ja ilman mitään armoa. Näin tapahtui esimerkiksi kollektivisointikaudella, jossa kulakeiksi tuomittu ihmisryhmä tapettiin ja jonka seurauksena syntyi hirvittävä nälänhätä. Hyväuskoisia idiootteja - sanonta on Leninin - riitti silloin ja riittää yhä, näitä yhdellä silmällä katsojia ja aivonpuolikkaalla ajattelevia. Älkääkä uskoko minua, ottakaa selvää asioista. Minä katson historiaa kannaltani, mutta ainakin olen yrittänyt pyrkiä objektiiviseen näkemykseen.
Jos tämä ns. kulttuurihanke onnistuu, ehdotan käytännön asiaa. Hankkikaa patsas Venäjältä. Siellä on Leninin heitteille jätettyjä patsaita mielin määrin, mikäli niitä ei kaikkia ole vielä sulatettu romuttamoissa. Tulisi halvemmaksikin ja olisi taatusti aatteen palon jalostamaa pronssia.
Paikkakin olisi valmiina Helsingissä. Siellä samoilla kulmilla, missä se yksi Kansojen ystävyydestä kertova hirvitys seisoo, minkä Helsinki sai lahjana muutama vuosikymmen sitten ystävyyskaupungilta Neukkulasta. Sen ympärille voisi rakentaa jonkinlaisen hirviöpuiston, johon koottaisiin patsaita eri puolilta maailmaa, despootteja alkaen Pol Potista ja päättyen Lukashenkoon ja ihmisystävä Putiniin - tuo viimeisin adjektiivi on tshetseeneiltä, jotka äänestivät viime vaaleissa Putinia 99,8 prosenttisesti, uskokaa tai älkää. Ihan tuli lämmin hyvä mieli kun katseli nostalgisia prosenttilukuja!
Tämä patsashankkeesta. Ehdotan että patsastoimikuntaan otetaan pyhäjärvisiä kunnallispoliitikkoja mukaan. Heillä kun sattuu olemaan kokemusta patsashankkeista.
Itse olen istunut Jääskeläisen liikehuoneistossa Pyhäsalmen keskustassa ja odotellut josko taulut kiinnostaisivat ketään. Ei ole vielä kolmijonoa ovelle ilmestynyt. Joka tapauksessa homma on sen verran rasittava, että joka ilta olen päätynyt suoraan sänkyyn vällyjen alle. Sen verran olen tehnyt kodin hyväksi, että olen polttanut pesällisen halkoja vuolukiviuunissa, joten täällä on pysynyt lämpö päällä. Ruokapuoli on jäänyt lähinnä voileipien varaan. Ei viitsi eikä kehtaa. Väsyttää. Jouluruokaa on pakaste pullollaan ja odottaa vain lasten saapumista. Siispä ei siitä mitään huolta.
Ja loppuun harras haave: odotan Pyhäjärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja Paavo Leskiseltä edelleen vastausta kysymykseen, onko kuntaliitosasia herätetty henkiin jossakin muodossa. Vastaukseksi riittää ON HERÄTETTY tai EI OLE HERÄTETTY.

Pöly ei laskeudu

Haapajärvi se jaksaa.
Että se päättää ensiksi yksimielisesti suostua ottamaan Pyhäjärven hellään syleilyynsä ja imeä sen sitten kuiviin rahallisesti, taloudellisesti ja työpaikkoina pyhäjärvisten poliitikkojen tarjotessa avokätisesti ja silmät nurin tätä tilaisuutta. Peiteroolina oli saada yhteinen sote -piiri aikaan, mutta se käännettiin salaa kuntaliitokseksi. Kun tämä sitten monien monien vaiheitten jälkeen kariutui kärsämäkisiin ja reisjärvisiin, Haapajärvi huomasi etteivät rahat riittäisi enää bulevardiin ja pilvenpiirtäjiin ja uusi maksumies saatiin alustavasti sovittua Nivalan kanssa. Avoliitto jäi pelkäksi haaveeksi, kun Nivala varasi haapajärvisille täsmälleen saman osan minkä Haapajärvi oli varannut Pyhäjärvelle, eli työpaikkojen, hallinnon, elinkeinon ja muun talouden keskittämisen itselleen ja muitten palvelujen näivettämisen minimiin.
Nyt Haapajärvi oli yksin, konkurssitilassa, talous kuralla, veroäyrin korotus rankimman mukaan. Mutta olihan pelastusrengaskin olemassa: Pyhäjärvi. Pyhäjärvi oli juuri esittänyt muutaman vuoden mittaisen loistokkaan talousarvionsa, joka vastustamatta pursusi rahaa, toiveita paremmasta, velkojen lyhentämistä ja veroäyrin pysymistä tukevasti ennallaan. Pyhäjärvi oli saalis, erinomainen saalis, ja parasta oli että Pyhäjärven valtuusto oli tehnyt äänin 10 - 17 päätöksen kavaltaa kunta haapajärvisille. Siispä seuraavaksi toimenpiteeksi pari hyvää sanaa Pyhäjärvestä ja makeileva toive, että unohdetaan menneet juna-meni-jo -puheet ja hei aletaan piirileikki alusta, jookosta?
Pitääkö tämä paikkansa?
Suora kysymys hallituksen puheenjohtaja Paavo Leskiselle: ollaanko Selännettä herättelemässä henkiin jossakin uudessa muodossa, oli se mikä tahansa
kahden tai useamman kunnan/kaupungin yhteenliittymä?
Haluan tähän myös vastauksen.
Jo riittää salailupolitiikka Pyhäjärvellä. Salailua ja kähmintää, tietojen pimittämistä kuntalaisilta, päätöksien tekoa pienessä piirissä ja niitten tuomista esiin ilman mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Jo riittää!
Jokainen varmasti haluaa itselleen, lapsilleen, läheisilleen ja ystävilleen parhaan mahdollisen hoidon. Kun sote -piiri tehdään, Pyhäjärvellä on neljä ilmansuuntaa neuvotella itselleen parhaan mahdollisen hoidon. Yksi suunta on Oulu. Toinen on Iisalmi - Kuopion suunta. Kolmas on Jyväskylä, josta minulla ei ole tietoa. Neljäs ja valitettavasti myös huonoin suunta on Oulainen, jolla ei ole riittäviä resursseja, näin ilmoittaa tuntemani asiantuntija kantanaan.
Kuitenkin käsitykseni mukaan ollaan uudelleen neuvottelemassa juuri Oulaisista, vaikka sen linjan piti olla jo käyty syksyllä loppuun.
Entäpä sitten elinkeino?
Vielä keväällä Pro -liikkeen kuohuvassa myönteisyydessä elinkeinoasia nostettiin esiin. Sitä haluttiin kehittää, siitä saataisiin työpaikkoja, positiivista ja hyvää.
Miten on käynyt?
Onko hallitus/valtuusto ottanut neuvotteluyhteyttä paikallisiin elinkeinonharjoittajiin saadakseen yhteistyöstä tietoja, vastavuoroisuutta ja kannustusta? Onko otettu esiin luutuneet elinkeinobyrokratian viidakot ja raivattu turhaa ja tarpeetonta pois? Onko yleensä mitään tehty asioitten eteen?????????
Mahtaa olla vaikeaa vastata.
Pöly on alkanut laskeutua. Kaikki palaa vanhaan liikkumattomuuteen. Ollaan kuin kuollut kala maitipuoli ylöspäin. Piru periköön pyhäjärvisen kunnallispolitiikan, ja periihän se. Ainakin seuraaviin vaaleihin saakka. Siihen saakka vanha valtuusto ja hallitus voi tehdä mitä jäynää tahansa, koska mitään menetettävää ei enää ole.
Vastausta Leskiseltä odottaessani annan loppuun hyvän ja maittavan kalakeitto-ohjeen, ettei tämä pakina ihan hukkaan menisi.
Siis: toisinajattelijan kalakeitto.
Tarvikkeet: perunoita, purjo, Raketti -spaghettia, sakeutusainetta, punainen paprika, sardiineja öljyssä, valmiiksi keitettyjä katkarapuja, suolaa, tillinippu. Kuori ja pilko 8 -10 perunaa, viipaloi mukaan kokonainen purjo, pilko punainen paprika väriksi, lisää kourallinen pätkäspaghettia, lisää suola ja keitä. Kun perunat ovat kypsiä, lisää sakeutusaine, esimerkiksi maizenaa. Nosta keitto pöytään. Lisää kiehuvankuumaan keittoon kolme rasiallista öljysardiineja ja 300 grammaa katkarapuja - jos katkaravut ovat pakasteena, sulata ne ensin - ja viimeistele ruoka silputulla tillillä. Annos riittää hyvin neljälle ja maksaa alle kymmenen euroa.
Nopea, helppo ja maistuva ruoka!