Pthyi olkoon

Mieltäni kirveltää tällä hetkellä kolme asiaa.
Ensimmäinen on sähköfirmojen röyhkeä rahastaminen. Nyt valitetaan liian pienistä voitoista. On raja kerjäämiselläkin, on ainakin ennen ollut.
Sillä jos nyt pitäisi valita uusi ura alusta lähtien, ryhtyisin rosvoksi tai sitten sähköfirman omistajaksi. Siis täsmälleen samaa työtä tekisin, tuo jälkimmäinen vain olisi laillista ja tuottaisi mielettömän paljon enemmän riihikuivaa kahisevaa. Palkkaisin firmaan runoilijan, joka keksisi vuosittain uuden teeman kerätä lisävoittoja. Pari vuotta sitten sähkön hinnankorotukselle sanottiin syyksi hiilidioksidipäästöjen ostaminen, kunnes selvisi ettei sen hinta ollut edes mitattavissa, siksi huokea se oli. Sitten sanottiin ettei Ruotsissa satanut eikä varastoja ollut, kunnes sekin todettiin valeeksi, kun kuvattiin miten piripintaan täynnä olevat vesivarastot joutuivat juoksuttamaan vettä etteivät patovallit sortuisi. Nyt siis valitetaan ettei tuotto riitä. Merkillistä, kun sähkön hinta on muutamassa vuodessa tuplaantunut eikä korotuksille näy kattoa. Aikoinaan oikein ahne hallitsija sai palkakseen vallankumouksessa ryypyn sulaa kultaa, näin tietää historia, ja samaa kohtaloa haluaisin kokeilla nykyisiin yliahneisiin sähköruhtinaisiin.
Toinen kiukuttelun aihe on pari näkemääni televisiomainosta. Toisessa blondi kertoo enkelinä millaista on olla taivaassa. Voihan perse, mainosnikkari uskoo tosissaan että taivaan iloissa tarjotaan sulatejuustoa. Kaikkihan tietävät että taivaassa kuljeskellaan valkoisiin viittoihin pukeutuneena ja helskytellään iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen harppua. Se vaikuttaa melkoisen omaperäiseltä ja yksipuoliselta musiikkimaulta, sillä harpun soittaminen vaatii kyllä pirusti opettelua ja teknistä taitavuutta. Normaali lapiosorminen juntikka saa käyttää taatusti kaiken tarmonsa vuosikausien opetteluun, vai olisiko harpunsoiton lahja sitten annettavissa huomenlahjana taivaaseen pääsyn kunniaksi. Tämä olkoon teologeille kiistakysymys, kuten aikanaan oli montako enkeliä sopii tanssimaan neulan kärjellä.
Arlan mainos on tehnyt tehtävänsä enkä ikinä osta enää tuotetta jota mainostetaan niin raivostuttavalla tavalla kuin nykyään tehdään. Siinä näyttelijän mölliskö sanoo lehmän mölliskölle että leikitäänkö piilosta ja kohta sitten kehutaan että suomalainen lehmä on viisas. Sen verran lehmistä tiedän - olihan meillä lapsuudessa parikin lehmänkantturaa - etteivät ne ole liialla viisaudella pilattuja. Voiko olla tyhmempää katsetta kuin mitä lehmällä on ja voiko elukka vielä tyhmistyä tuostaan, sitä saa ihmetellä. Yök.
Kolmas aihe kuuluu politiikkaan.
Ministeri Risikko on alkanut perua viina- ja viinipullojen kylkiin tulevia varoituksia. Tosi on ettei niillä ole mitään vaikutusta mihinkään ja että kyseessä on vain työtäkaihtavien virkamiesten puuhastelua.
Savon Viinaa mainostettiin aikanaan tekstillä, joka ilmoitti juojan muuttuvan höveliksi. Se oli totuus ja miksei sitä voinut ilmaista niin. Nyt pullon kylkeen tuleva teksti varoittaa että juoja muuttuu Turmiolan Tommiksi jo ensimmäisestä ryypystä. Varoitustarran ainoa merkitys on että pienet maahantuojat saadaan nitistettyä pois Altian tulosta sotkemasta, kun pienyrittäjä joutuu liimailemaan eräänsä käsin eikä massatuotantokonein.
Silti jäin miettimään että mitähän pullon kyljestä olisi löytynyt, mikäli Risikon ehdotus varoitustarrojen perumisesta pitää. Olisiko viinipullon kyljessä lukenut että Varokaa, tätä viiniä valmistettaessa ei ole varmuutta viininpolkijoitten terveystilasta eikä jalkojen hygieniasta. Mampe Boonekamp -mahakatkeropullon kyljessä varoitettaisiin juomasta sitä liikaa - se on tosiaan sen makuista troppia että jos sitä juo pullollisen niin siinä pirukin jää toiseksi. Hennessy V.S.O.P -pullossa varoitetaan että juoma haisee ja maistuu kissankuselle, pthyi. Mahdollisuuksia on lukemattomia varoittaa ja ohjata juoppoa ja saattaa hänet raittiuden kaidalle tielle. Se on mahdollista, ovathan virkamiehet niin päättäneet.
Joten hyvin on maassa asiat, jipii.

Piikikästä

Kannoin eilen joulukuusen pihalle. Se alkoi karista, joten riistin siitä kaikki valot, pompulat ja kimalteet ja kannoin sen sitten ulos. Siinä vaiheessa se oli tiputtanut suurimman osan neulasista lattialle ja loput vihreänä vanana ulko-ovelle, ja kun viskasin rangan vihapäissäni portaitten viereen siinä ei ollut viittä neulasta enempää.
Nykykuuset eivät näköjään kestä niin kuin ennen. Kun vuosi sitten kannoin kuusen ulos maaliskuun puolivälissä, siinä sentään oli yhä puolet neulasista jäljellä.
Joulu on siis virallisesti nyt ohi ja tätäkin vuotta jo puoli kuuta kulunut. En tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska ne eivät kuitenkaan pidä, Ainoa lupaus on etten enää kysy Paavo Leskiseltä mitään mikä liittyy kunnallispolitiikkaan. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Sillä hedelmistään puu tunnetaan. Viime vuoden kuntaliittymishölmöily oli siitä oiva opetus. Kertaakaan, toistan KERTAAKAAN EI SAATU TARKKOJA LUKUJA MISSÄ SÄÄSTETÄÄN KUNTALIITOKSEN YHTEYDESSÄ, MITÄ SÄÄSTETÄÄN JA MITEN PALJON SÄÄSTETÄÄN. Annettiin vain epämääräisiä musta-tuntuu-että-tässä-tulee-säästöjä tai vastaavia optimistisia säästörakennelmia, joista ei pirukaan saanut selvää. Mitään eksakteja ja tosiasioihin tiukasti pitäytyviä lukuja ei annettu koska niitä ei ollut saatavilla. Ei myöskään oltu tehty kaiken varalle rinnakkaissuunnitelmaa, vaan jyrättiin päätöksiä ja mennä rymisteltiin kuin Juggernautin vaunut. Oli vain jumalaton kiire saada Pyhäjärvi Haapajärven velkoja maksamaan.
Se on sitä kunnallispolitiikkaa, jonka loppu pysähtyy kuin seinään ensi kunnallisvaaleissa.
Pitäisi vain jotenkin kestää sinne saakka etteivät viimeisenä kostona Pyhäjärvelle ehdi tehdä pillamuksia. Mitään menetettäväähän nykyvaltuuston enemmistöllä ei enää ole.
Tämä valtuustosta.
Sundsvallin telaketjufeministit ovat saaneet tärkeän työvoiton miesten ja naisten tasa-arvossa. Tähän saakka miehet ovat polkeneet naisten tasa-arvoisuutta käyttämällä uimahousuja uimahallissa käydessään. Nyt naisetkin saavat käyttää uidessaan vain alaosaa peittävää vaatetta. Jipii.
Mutta.
Oletetaanpa että Sundsvallin kaikki feministit alkavat käydä nyt uimahallissa ja käyttävät saavutettua etuaan roikotella yläosattomissa. Se ei välttämättä lisää miesten kävijämäärää. Miksikö?
Asiaan vaikuttaa femakoitten itsensä ulkonäkö. Normaali telaketjufeministi on androgyyni ei-naisellinen otus, joka herättää normaalimiehissä yhtä paljon seksuaalista himoa kuin verkkosäkillinen eltaantuneita silakoita. Siksi.
Mutta antaapa ruotsalaisten yrittää. Tiedä miten iso matkailuvaltti asiasta vielä kehittyy. Röh - röh.
Lisäksi asiasta saa virnistelyn aiheita loputtomiin. Se edellinenkin kun on tuoreessa muistissa, noitten mainioitten feministien aikaansaannos. Nämä yrittivät saada tietokoneen hiiren osoittimen - sen pienen mustan nuolen - muunnetuksi johonkin toiseen muotoon. Nykyisessä nuolessa kun oli näitten mielestä se vikana, että se fallosmaisesti tökki asioita ja siis omalla veikeällä tavallaan alisti naispuolisia. Ei selvinnyt mitä feministit olisivat tarjonneet tilalle, mutta oman mielikuvitukseni luoma feministinen tökkijä ei vaikuttanut kovin käytännölliseltä.
Ihanaa, femakot, ihanaa. Lisää samasta aiheesta, pyydän.
Loppuun vielä ruokaresepti, kuuluu sarjaan ' naisellisempi puoleni.'
Kyse on voimakkaasti maustetusta potenssipadasta neljälle syöjälle.
Hanki sisäfilettä noin puoli kiloa. Vain sisäfile käy, ei ulkofile tai vastaavat. Leikkaa se peukalonpaksuisiksi pihveiksi. Keitä riisiä riittävästi neljälle - laji voi olla joko puuroriisi tai pitkäjyväinen, ihan sama. Kuori ja viipaloi kymmenen normaalikokoista sipulia, paista ne ruskeiksi ja siirrä pataan. Kuori ja paloittele juuriselleri, paista ja siirrä pataan. Paista pari rasiallista pieniä herkkusieniä kokonaisina ja lisää pataan. Anna hautua ainakin tunnin verran kuumassa. Mausta mössö suolalla, valkopippurilla, roseepippurilla ja chilillä niin, että maistelet sekoitusta välillä. Mausteita on oltava niin paljon että otsalle nousee hiki. Paista nyt kuumalla liedellä sisäfileet nopeasti molemmilta puolin niin että sisus jää punaiseksi, leikkaa ne suikaleiksi ja sekoita mössöön. Iso tarjoiluvati, kaada riisi keskelle ja koverra kasa tulivuoren näköiseksi. Kaada mössö kraaterin täytteeksi ja koristele esimerkiksi tölkkichilipavuilla.
Tuhti ruoka ja nimensä veroinen.
Kieltäydyn ruokkomaksuista.

Uudenvuodenlupauksia

Tänään on pakkaspäivä eikä ulos tee mieli pistää nokkaansa. lämmitän varaavaa uunia säästääkseni sähkölaskussa ja muutenkin, elävä tuli on aina elävää tulta ja sopii ihmisen luontaiseen pyromaanisuuteen. On jotenkin rauhoittavaa katsoa miten liekit tekevät selvää jälkeä muuttaen kuivan koivupuun hiillokseksi.
Sen verran teen tälle päivälle poikkeuksen erakoitumisessani, että käyn maalikylällä katsomassa ihmisiä ja ostamassa muutamia perustuotteita. Paistoin kinkun numero kaksi eilen paistouunissa ja siitä tuli herkullinen,paljon mehukkaampi kuin jouluksi sähköuunissa hitaasti paistettu kinkku. Kun tästä uudesta kinkusta vuolaisee siivun leivän päälle, tietää tekevänsä syntiä. Koira on ollut asiassa mukana, kerjää omaa osuuttaan ja saa sen myös. Ainoa hankaluus on että sen joutuu päästämään yöllä kahden - kolmen seudussa ulos tarpeilleen, koska sen ahmima lihamäärä ei muuten kestä kristillistä yöunta.
Mutta hyvää, hyvää kinkku tekee sekä mielelle että vatsalle. Kaikki mistä pidän, on joko laitonta, lihottavaa tai säädytöntä.
Olen alkanut arvostaa kotia ihan toisella tavoin kuin aiemmin. Koti on paikka jonka pihaan ajaa ja jää miettimään hetkeksi, viivyttelee vähän ennen kuin lähtee sisälle, nousee ulkoportaat ja astuu lämpimään pirttiin ja saa osakseen koiran jakamattoman ilon jälleennäkemisestä. Sillä nyt, kun lapset ovat maailmalla, koira korvaa uskollisen vaimon ja vastaavan ja hyvin korvaakin. Jos haluaa hellyyttä, koiraa saa rapsuttaa miten kauan tahansa ja jos haluaa haukkumista niin härnää sitä. Niin yksinkertaisia ilonaiheet ovat.
Ruuasta vielä.
Luin tuossa jälleen varoituksen sanoja elämisestä ja syömisestä ja niitten liittymisestä toisiinsa. Alzheimerin tautiin on mahdollisuus sairastua monin tavoin, esimerkiksi käyttämällä auringonkukasta saatavaa öljyä, mutta jos syö hedelmiä ja omega-3 -öljyä, jota saa kalasta, riski sairastumiseen vähenee 40 prosenttia. K inkkua ja makkaraa ei pitäisi syödä. Suolaa saisi käyttää korkeintaan kuusi grammaa päivässä. Liikalihavuudella ja syövällä on suora yhteys toisiinsa. Vielä jos tupakoi, syövältä ei säästy millään.
Niinpä niin.
Tekipä tai jätti tekemättä mitä tahansa, aina joku terveysfasisti on neuvomassa. Että älä ota enää, syö säästeliäästi ja vain leseitä veden kanssa, elä puhtain ajatuksin, älä stressaa itseäsi, pidä koti siistinä, vältä sokeria ja rasvoja ja puoluepoliittisia ohjelmia että kauan eläisit maan päällä. Siis samaa paskaa mitä tulee tuutin täydeltä joka naistenlehdestä ja muualtakin.
Ole tässä sitten jumalinen kaikkien houkutusten keskellä.
Epäilen että minulla on niin paljon unohdettavaa ettei Alzheimer ehdi iskeytyä minuun. Joten tässä vaiheessa jätän uudenvuodenlupaukset omaan arvoonsa ja painun kinkun kimppuun. Alkoikin tulla jo nälkä ruoasta kirjoittaessani.
Ruoasta vielä.
Kirjoitin yhden reseptin kuukausi pari sitten. Muutama elämäänsä kyllästynyt pyysi lisää, joten paljastan toisen reseptin, sateenkaarikeiton ainekset.
Kuori ja pilko perunoita, silppua yksi purjo, pilko punainen paprika, viipaloi muutama porkkana, pilko kourallinen lanttua ja avaa palkoherneitä purkki. Lisää kattilaan silputtua metwurstia ja pilkottua rasvaista ylikypsää siankylkeä. Mausta mustapippurilla ja chilillä makusi mukaan. Keitä kypsäksi ja lisää joukkoon persiljaa. On helppo valmistaa ja antaa tilaa mielikuvitukselle ja on lisäksi ihan maukasta syödä.