Vuoden saldo

Tämä vuosi on ollut raskas vuosi. Erityisesti kunnallispoliittinen saldo on ollut perin negatiivinen, suorastaan katastrofaalinen. En muista että milloinkaan valtuusto ja hallitus olisi saanut niin paljon ryöpytystä niskaansa kuin tänä vuonna. Aiheesta tosin.
Pyhäjärven historiassa on kolme tärkeää tapahtumaa: kunnan perustaminen, kaivoksen löytyminen ja kolmantena pitäjän itsenäisyyden säilyminen, tosin rimaa hipoen ja rumalla tavalla. Ilman kärsämäkisiä ja reisjärvisiä Pyhäjärvi liittyisi vuoden vaihteessa Haapajärven satelliitiksi ja maksumieheksi ja kuihtuisi nopeassa tahdissa pois kartalta haapajärvisten imiessä niin työpaikat kuin muunkin itseensä. Se olisi ollut tosiasia se. Ruminta asiassa oli, että vaikka kuntalaisten suuri enemmistö vastusti liitosta, valtuusto hyväksyi asian äänin 10 - 17.
Asian piti olla loppuunkäsitelty siinä vaiheessa kun Kortelainen iski hanskat tiskiin. Selänne oli kuollut ja kuopattu, vaikka nimikilpa oli käyty ja palkinto nimen keksijälle oli annettu - kuka se sitten liekään ja kuka sen maksoi, en tiedä. Vaan kun asia näyttää sittenkin o9levan elossa jossakin muodossa. Siitä on osoituksena kirjoitusten sävyn muuttuminen: haikaillaan Selännettä ja puhutaan uudesta kuntaliitoksesta Haapajärven kanssa. Väisäsen kirjoitus paikallislehdessä ei vakuuta, sillä siinä ei yksiselitteisesti kielletä salassa neuvottelun mahdollisuutta ja kun lukee rivien välitkin, siinä ei kielletä tulevaisuudessa tapahtuvia neuvotteluja tässä asiassa.
Toinen ärsyttävä asia on kirjoitusten sävy , täydellinen tietämättömyys Pyhäjärven nykyisestä taloudellisesta tilanteesta. Annetaan taas ymmärtää että päin persettä on talous ja kuralla viimeiseen pisteeseen saakka ja että on pakko liittyä ja liittyminen Haapajärveen korjaa asiat. Voi hyvät hyssykät sentään! Vielä viime keväänä kunnan päättäjien johto esitti käsiään väännellen samaa vaikerrusta, ja kuitenkin kaikki oli vain saatu näyttämään paperilla tällaiselta. Jopa Kortelainen, joka sentään veti kuntaliitosasiaa, totesi että Pyhäjärvi oli terve kunta ja selviää syömävelastaan neljässä vuodessa. Sitä ei vain tuotu esiin missään vaiheessa ja nytkin sen julkituonti tapahtui sattuman takia. Pyhäjärven taloustilanne on hyvä, parempi kuin aikoihin, mutta se ei vain uppoa näihin muutamiin, jotka halajavat päästä haapajärvisten alamaisiksi.
Vuoden vaihteen jälkeen on syytä alkaa harkita Pro - liikkeen virallistamista ja ehdokkaitten etsimistä seuraavaan valtuustoon. Puolueita ei ole syytä sotkea asiaan mitenkään. omasta puolestani olisin tyytyväinen, mikäli saadaan riittävä määrä Pro -ehdokkaita pelkästään sen asian taakse, että se vetää Pyhäjärveä eteen päin ja itsenäisenä, oli ehdokas sitten mistä puolueesta tahansa. Äänestäjät kyllä tietävät mitä haluavat äänestää ja mikä on hyväksi paikkakunnalle. Ja pystyvät vaihtamaan valtuutettuja niin ettei seitsemästätoista jää jäljelle kuin paha muisto.
Pitäisi vain jotenkin sinnitellä vaaleihin saakka. Sitä ennen saattaa tapahtua vielä mitä tahansa vanhan valtuuston taholta, sillä seitsemäntoista koplallahan ei ole enää mitään menetettävää. Joten pitäkää silmät auki ja tuntosarvet ojossa, ettei mitään peruuttamatonta tapahdu.

Joulupakina

Lukiessani tänään aamusanomia pärskähdin nauruun. Lehden kulttuurisivuille oli kuvattu
parimetrinen vaginaveistos, joka oli saanut jonkun kulttuuripalkinnon. Niin sitä pitää! joskus aikoinaan Helsingin taidetalon seinälle joku näistä niinku -taiteilijoista oli raakannut taideteokseksi ihokarvansa ja liimannut ne seinään. Nyt oltiin siis päästy itse asiaan ja teos saa ilmeisesti ison kasan palkintoja, tekijä kuuluisuutta omaperäisyydestään ja eduskunta saa lisää vettä myllyynsä. Sillä en oikein usko että eduskunnan telaketjufemakot jättävät tilaisuuden käyttämättä päästäkseen esiintymään televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä. Onhan eduskunnassa parhaillaan iso asia vireillä, kun yksi kepulaisnainen on kiihtynyt seksuaalisesti siitä että näyteikkunoissa olevilla mallinukeilla on alusvaatteet ja katujen varsilla on H & M:n alusvaatemainoksia. Ehkä uutta kohua hillitsee se tosiasia, että vaginaveistoksen tekijä on nainen.
Veistos on värillinen, vaaleanpunainen ja tehty silikonista.
Sen ulkoilmakestävyys on hieman kyseenalainen, samoin sen turvallisuus pitemmän päälle. Veistoksessa oleva reikä kun saattaa olla vastustamaton paikka niille intellektuelleille, jotka muutenkin tuntevat mielenkiintoa aihetta kohtaan. Siinä poliisi saattaa saada jatkuvaa työtehtävää raastaessaan juuttuneita humalikkoja patsaan kimpusta.
Aikanaan, kun Havis Amandan veistos paljastettiin, sen alastomuus herätti suurta pahennusta. Samoin äskettäin paljastettu hiihtäjäpatsas sai samasta asiasta arvostelua - tosin siihen on näköjään jo totuttu eikä se herätä kiihtymystä eikä seksuaalisia kannanottoja. Jos tämä uusin vaginaveistos nyt saadaan esiin esimerkiksi Kansojen rauha -veistoksen lähettyville, se tasapainoittaisi nyt hieman levotonta patsastelua.
Tämä korkeakulttuurista.
Toinen mielenkiintoinen uutinen viikolla oli kuolleen ihmisen tuhkaaminen ja puristaminen timantiksi suuren paineen ja lämmön avulla. Erikoista uutisessa oli että tunnettu kyläkauppias on testamentissaan määrännyt ruhonsa muutettavaksi 0,7 karaatin timantiksi ja vielä määrännyt ettei sitä saa käyttää napakoruna. Persuksista ei tosin puhunut mitään.
Prosessi on seuraavanlainen:
Arkku ja ruho tuhkataan ja saadaan 2 - 4 kiloa tuhkaa, joka lähetetään Sveitsiin tehtaalle. Siellä tuhkasta erotellaan hiili, joka muutetaan 60.000 barin paineessa ja 2700 asteen lämpötilassa grafiitiksi ja sitten hiljalleen raakatimantiksi, joka voidaan sitten hioa lopulliseen muotoonsa.
Jos homma olisi huokeampi kuin mitä hinnaksi esitettiin, se saattaisi kiinnostaa minuakin. Minulle on ihan sama missä ja mihin kohti timantti pannaan. Tosin haluaisin itse nähdä miten joku roikottaisi kilon painoista napakorua .......
Vaikka onhan niitä mielenkiintoisempiakin koristepaikkoja.
Tämä timanteista.
Joulu on tullut varkain. Ei ole ehtinyt ostaa vielä mitään enkä toisaalta aio ostaakaan mitään, sillä tyttäreni ovat jo niin iällä pilattuja ettei heille osaa ostaa mitään mistä ei saisi nyrpistelyä. Sen vuoksi annan rahaa kirjekuoressa: voivat ostaa mieleisensä asian joulun jälkeen ja epäilen että menee paljon parempaan tarpeeseen kuin jos itse yritän sotkeutua asiaan. Sen sijaan ostan jouluherkkuja niin että pöytä notkuu. Kaksi kinkkua on pakasteessa ja kolmas tuorekinkku odottaa paistamistaan, kalatuotteita on korillinen, hedelmiä säkillinen ja eri laatikkoruuat odottavat syöjiä. Rakastan kattaa pöytää. Aattoillaksi tulee osa porukkaa kotiin ja loput lapsista saan viimeistään Tapaninpäivänä. Myös kuusi on katsottu valmiiksi. Otan pienen kuusen, sillä viimevuotinen alkoi maaliskuussa karistaa niin pirusti neulasia ettei sillä ollut äärtä eikä rajaa.
Joten: HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JA ONNELLISTA JOULUA!

Patsastelua

Uusin patsaskiista on mielenkiintoinen, sekä sisällöltään että tavoitteiltaan. Vanhat telaketjutaistolaiset ja heidän nuoremmat hännänheiluttajansa tavoittelevat Leninin patsasta Helsinkiin. Mielenkiintoista.
Pystyttämistä perustellaan syystä, että Lenin oli se henkilö, joka antoi Suomelle itsenäisyyden.
Miten lienee?
Nykytietouden mukaan se oli Saksa, joka antoi Suomelle itsenäisyyden, sillä Saksa oli voittanut Venäjän ja rauhansopimuksessa yhtenä pykälänä oli vaatimus Suomen itsenäistymisestä. Kun Lenin sitten antoi asialle siunauksensa, se oli pakon sanelema ratkaisu, ja lisäksi Leninillä oli ketunhäntä kainalossaan. Hänen kaavailunsa oli, että Suomi liittyy sosialistiseen Venäjään tulevan vallankumouksen kautta. Suunnitelma oli vähällä onnistua.
Jos ja kun patsaan tarpeellisuuden perusteluna käytetään itsenäisyyttä, Leninin rinnalle pitäisi pystyttää keisarillinen Wilhelm II :n muotokuva. Samalla se tasapainoittaisi historian yksipuolistamista. Tai yksisilmäisyyttä.
Tähän saakka Suomen virallinen politiikka on aina pitänyt Leniniä humaanina hyväntekijänä, jonka nimeen esimerkiksi presidentti Kekkonen vetosi Suomen itsenäisyydestä puhuessaan. Että juuri Lenin antoi, pankaa merkille, itsenäisyyden joten Neuvostoliiton on kunnioitettava sen perustajan lahjaa. Ja blaa-blaa.
Historia on kuitenkin armoton, oli kyseessä miten suurmies tahansa. Lenin oli pragmaatikko ja käsitteli ihmisiä ja kansoja vain ja ainoastaan sen mukaan, miten ne soveltuivat kulloiseenkin tilanteeseen. Jos - ja kun - hänen mielestään tarvittiin veritekoja, niitä myös tehtiin ilman vaiheita ja ilman mitään armoa. Näin tapahtui esimerkiksi kollektivisointikaudella, jossa kulakeiksi tuomittu ihmisryhmä tapettiin ja jonka seurauksena syntyi hirvittävä nälänhätä. Hyväuskoisia idiootteja - sanonta on Leninin - riitti silloin ja riittää yhä, näitä yhdellä silmällä katsojia ja aivonpuolikkaalla ajattelevia. Älkääkä uskoko minua, ottakaa selvää asioista. Minä katson historiaa kannaltani, mutta ainakin olen yrittänyt pyrkiä objektiiviseen näkemykseen.
Jos tämä ns. kulttuurihanke onnistuu, ehdotan käytännön asiaa. Hankkikaa patsas Venäjältä. Siellä on Leninin heitteille jätettyjä patsaita mielin määrin, mikäli niitä ei kaikkia ole vielä sulatettu romuttamoissa. Tulisi halvemmaksikin ja olisi taatusti aatteen palon jalostamaa pronssia.
Paikkakin olisi valmiina Helsingissä. Siellä samoilla kulmilla, missä se yksi Kansojen ystävyydestä kertova hirvitys seisoo, minkä Helsinki sai lahjana muutama vuosikymmen sitten ystävyyskaupungilta Neukkulasta. Sen ympärille voisi rakentaa jonkinlaisen hirviöpuiston, johon koottaisiin patsaita eri puolilta maailmaa, despootteja alkaen Pol Potista ja päättyen Lukashenkoon ja ihmisystävä Putiniin - tuo viimeisin adjektiivi on tshetseeneiltä, jotka äänestivät viime vaaleissa Putinia 99,8 prosenttisesti, uskokaa tai älkää. Ihan tuli lämmin hyvä mieli kun katseli nostalgisia prosenttilukuja!
Tämä patsashankkeesta. Ehdotan että patsastoimikuntaan otetaan pyhäjärvisiä kunnallispoliitikkoja mukaan. Heillä kun sattuu olemaan kokemusta patsashankkeista.
Itse olen istunut Jääskeläisen liikehuoneistossa Pyhäsalmen keskustassa ja odotellut josko taulut kiinnostaisivat ketään. Ei ole vielä kolmijonoa ovelle ilmestynyt. Joka tapauksessa homma on sen verran rasittava, että joka ilta olen päätynyt suoraan sänkyyn vällyjen alle. Sen verran olen tehnyt kodin hyväksi, että olen polttanut pesällisen halkoja vuolukiviuunissa, joten täällä on pysynyt lämpö päällä. Ruokapuoli on jäänyt lähinnä voileipien varaan. Ei viitsi eikä kehtaa. Väsyttää. Jouluruokaa on pakaste pullollaan ja odottaa vain lasten saapumista. Siispä ei siitä mitään huolta.
Ja loppuun harras haave: odotan Pyhäjärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja Paavo Leskiseltä edelleen vastausta kysymykseen, onko kuntaliitosasia herätetty henkiin jossakin muodossa. Vastaukseksi riittää ON HERÄTETTY tai EI OLE HERÄTETTY.

Pöly ei laskeudu

Haapajärvi se jaksaa.
Että se päättää ensiksi yksimielisesti suostua ottamaan Pyhäjärven hellään syleilyynsä ja imeä sen sitten kuiviin rahallisesti, taloudellisesti ja työpaikkoina pyhäjärvisten poliitikkojen tarjotessa avokätisesti ja silmät nurin tätä tilaisuutta. Peiteroolina oli saada yhteinen sote -piiri aikaan, mutta se käännettiin salaa kuntaliitokseksi. Kun tämä sitten monien monien vaiheitten jälkeen kariutui kärsämäkisiin ja reisjärvisiin, Haapajärvi huomasi etteivät rahat riittäisi enää bulevardiin ja pilvenpiirtäjiin ja uusi maksumies saatiin alustavasti sovittua Nivalan kanssa. Avoliitto jäi pelkäksi haaveeksi, kun Nivala varasi haapajärvisille täsmälleen saman osan minkä Haapajärvi oli varannut Pyhäjärvelle, eli työpaikkojen, hallinnon, elinkeinon ja muun talouden keskittämisen itselleen ja muitten palvelujen näivettämisen minimiin.
Nyt Haapajärvi oli yksin, konkurssitilassa, talous kuralla, veroäyrin korotus rankimman mukaan. Mutta olihan pelastusrengaskin olemassa: Pyhäjärvi. Pyhäjärvi oli juuri esittänyt muutaman vuoden mittaisen loistokkaan talousarvionsa, joka vastustamatta pursusi rahaa, toiveita paremmasta, velkojen lyhentämistä ja veroäyrin pysymistä tukevasti ennallaan. Pyhäjärvi oli saalis, erinomainen saalis, ja parasta oli että Pyhäjärven valtuusto oli tehnyt äänin 10 - 17 päätöksen kavaltaa kunta haapajärvisille. Siispä seuraavaksi toimenpiteeksi pari hyvää sanaa Pyhäjärvestä ja makeileva toive, että unohdetaan menneet juna-meni-jo -puheet ja hei aletaan piirileikki alusta, jookosta?
Pitääkö tämä paikkansa?
Suora kysymys hallituksen puheenjohtaja Paavo Leskiselle: ollaanko Selännettä herättelemässä henkiin jossakin uudessa muodossa, oli se mikä tahansa
kahden tai useamman kunnan/kaupungin yhteenliittymä?
Haluan tähän myös vastauksen.
Jo riittää salailupolitiikka Pyhäjärvellä. Salailua ja kähmintää, tietojen pimittämistä kuntalaisilta, päätöksien tekoa pienessä piirissä ja niitten tuomista esiin ilman mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Jo riittää!
Jokainen varmasti haluaa itselleen, lapsilleen, läheisilleen ja ystävilleen parhaan mahdollisen hoidon. Kun sote -piiri tehdään, Pyhäjärvellä on neljä ilmansuuntaa neuvotella itselleen parhaan mahdollisen hoidon. Yksi suunta on Oulu. Toinen on Iisalmi - Kuopion suunta. Kolmas on Jyväskylä, josta minulla ei ole tietoa. Neljäs ja valitettavasti myös huonoin suunta on Oulainen, jolla ei ole riittäviä resursseja, näin ilmoittaa tuntemani asiantuntija kantanaan.
Kuitenkin käsitykseni mukaan ollaan uudelleen neuvottelemassa juuri Oulaisista, vaikka sen linjan piti olla jo käyty syksyllä loppuun.
Entäpä sitten elinkeino?
Vielä keväällä Pro -liikkeen kuohuvassa myönteisyydessä elinkeinoasia nostettiin esiin. Sitä haluttiin kehittää, siitä saataisiin työpaikkoja, positiivista ja hyvää.
Miten on käynyt?
Onko hallitus/valtuusto ottanut neuvotteluyhteyttä paikallisiin elinkeinonharjoittajiin saadakseen yhteistyöstä tietoja, vastavuoroisuutta ja kannustusta? Onko otettu esiin luutuneet elinkeinobyrokratian viidakot ja raivattu turhaa ja tarpeetonta pois? Onko yleensä mitään tehty asioitten eteen?????????
Mahtaa olla vaikeaa vastata.
Pöly on alkanut laskeutua. Kaikki palaa vanhaan liikkumattomuuteen. Ollaan kuin kuollut kala maitipuoli ylöspäin. Piru periköön pyhäjärvisen kunnallispolitiikan, ja periihän se. Ainakin seuraaviin vaaleihin saakka. Siihen saakka vanha valtuusto ja hallitus voi tehdä mitä jäynää tahansa, koska mitään menetettävää ei enää ole.
Vastausta Leskiseltä odottaessani annan loppuun hyvän ja maittavan kalakeitto-ohjeen, ettei tämä pakina ihan hukkaan menisi.
Siis: toisinajattelijan kalakeitto.
Tarvikkeet: perunoita, purjo, Raketti -spaghettia, sakeutusainetta, punainen paprika, sardiineja öljyssä, valmiiksi keitettyjä katkarapuja, suolaa, tillinippu. Kuori ja pilko 8 -10 perunaa, viipaloi mukaan kokonainen purjo, pilko punainen paprika väriksi, lisää kourallinen pätkäspaghettia, lisää suola ja keitä. Kun perunat ovat kypsiä, lisää sakeutusaine, esimerkiksi maizenaa. Nosta keitto pöytään. Lisää kiehuvankuumaan keittoon kolme rasiallista öljysardiineja ja 300 grammaa katkarapuja - jos katkaravut ovat pakasteena, sulata ne ensin - ja viimeistele ruoka silputulla tillillä. Annos riittää hyvin neljälle ja maksaa alle kymmenen euroa.
Nopea, helppo ja maistuva ruoka!

Pöly ei laskeudu

Juna meni jo

Otsikossa sanottiin se, mitä Haapajärvi ilmoitti Pyhäjärvelle Nivalan kanssa naimakauppoja hieroessaan. Juna meni jo. Hyvä niin.
Mutta.
Huolestuin ja ahdistuin selatessani Suomi24 -keskustelupalstaa. Selänteen mahdollisuus on tuotu uudelleen esiin. Pelottelua tai ei, epäluuloisessa mielentilassani lämmittelykierroksen mahdollisuuskin hirvittää. Erikoisesti nyt, kun on lukenut lehdistä miten hyvin Pyhäjärvellä menee.
Kaikki tämä oli Pro -liikkeen tiedossa jo keväällä, mutta kukaan päättäjistä, niitä kymmentä siunattua valtuutettua lukuunottamatta, eivät joko uskoneet tai heidät oli karjuttu kuuliaiseksi toistamaan mantraa että huonosti menee, huonosti menee. Ja kun tilastot oli tehty niin että huonosti menee ja ensi vuosi se vasta on huono vuosi, ellei sitten luovuteta Pyhäjärveä Haapajärven alusmaaksi ja maksajaksi. Jotenkin on nolo olo ja hävettää.
Turha tässä on toisaalta kysyä mitään kun tietää,ettei päättäjiltä saa vastauksia. Että esimerkiksi kysymys onko Selänteen kuntaliitos otettu naftaliinista esiin ja ovatko jotkut tahot yhä salaa tekemässä liitosasiaa. Selvä vastaus riittää: joko ON tai EI OLE. Mahtaa tulla tähän vastauksia!
Jippikaijei ja sitä rataa.
Tämä kunnallisasioista.
Olen miettinyt usein sitä, että tavallinen kansalainen joutuu maksamaan varkaille jonkinlaista suojelurahaa, halusi tai ei. On varkausvakuutuksia niin kotiin kuin autoon. Autovarkaat nostavat vakuutusmaksujen summia. Myymälävarkaat vievät jonkin prosentin kaupan tavaroista, jotka sitten maksatetaan asiakkailla korotetuilla hinnoilla.Oviin joutuu laittamaan erilaisia lukkoja varkaitten varalta. Polkupyöriä viedään oli ne lukossa tai ei, ja vain järeä ja kallis lukko estää varkauden. Autoihin, pyöriin ja vastaaviin joutuu kaiverruttamaan varkauksien varalta tunnustietoja. ja niin edelleen.
Eikä tuomiot, silloin kun joku varas jää kiinni, päätä huimaa. Jo nimike 'varas' on poistettu, ehkä sen vuoksi että varas saa nimikkeestä pipin mieleensä. Käytetään peitenimikkeitä kuten omaisuuden laiton haltuunotto tai vastaavaa. Ja vaikka varas on ammattilainen ja kuljettaa mukanaan tinapaperilla vuorattua reppua johon sullottu varastettu vaate ei hälytä, hän saa ehdollista kerran toisensa jälkeen. Ja jos käy vielä niin onnellisesti, että autoilija jättää muistamattomuuttaan avaimet autoon, varas voi puolustautua sanomalla että häntä houkuteltiin rikokseen.
Oikein iso varas vie esimerkiksi miljoonan pankkiryöstössä. Hän saa siitä kuuden vuoden tuomion, josta istuu kaksi vuotta. Sen jälkeen varas tulee hyvin toimeen, mikäli on osannut kätkeä rahat varmaan piiloon. Mikään tuomioistuin ei häntä saa kiikkiin, korvauksia ei tule ja pari vuotta linnassa, pyh, mitä siitä. Sehän tekee puoli milliä verotonta tuloa vuodessa, kyllä kannattaa.
Mitäs jos tuomari julistaisikin, että kuusi vuotta linnaa ja istut linnassa senkin jälkeen niin pitkään, kunnes saat palautettua rahat. Piste.
On se hyvä ettei minulla ole tuomiovaltaa. Kävisi muutamille rikollisille ohraisesti.
Rikollisista vielä.
Jokelan ampumistapaus on poikimassa ehdotuksia metallinpaljastajista, verkkoaidoista ja koulupoliiseista. Älkää. Jokela on yksityistapaus, jota ei pidä yleistää. Kyseessä on ensimmäinen tämäntyyppinen tapaus koko Suomen kouluhistoriassa eikä yksityistapauksen vuoksi kannata nostattaa hysteriaa. Ihan samoin kuin Konginkankaan kolari oli yksittäistapaus ja monen yhteensattuman summa, samoin Jokela on omalla kantillaan yksittäistapaus. Ainakin toivon niin vaikka pelkään, että teko saa häiriintyneiltä ja julkisuushakuisilta vastakaikua ja matkimista. Näinhän tapahtuu nuorten itsemurhien jatkossa, jossa yksi surullinen teko saa seuraajia.
Suomessa aseita on asukaslukuun suhteutettuna neljänneksi eniten maailmassa. Siitä huolimatta asein tehdyt tapot ja murhat ovat harvinaisia verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa aseen käyttö on joissakin osavaltioissa niin löysää, että ampuminen tehdään oikeutetuksi jos tuntee itsensä uhatuksi.
Sen sijaan että tehdään ylilyöntejä koulualueen suojelemiseksi, kannatan koulukiusaamisen ottamista yhä uudelleen esiin. Koulukiusaamista on yhä, joka taholla, ja siihen pitää puuttua kovin ottein. Koulukiusattuja on paljon ja paljon myös jää huomaamatta. Muistuu mieleen tapaus Ruotsista, missä yksi tuttu oli opettajana. Kun normaaleilla kielloilla ja seuraamisella ei ollut vaikutusta, koulukiusaaja otettiin aina välitunneiksi opettajainhuoneen yhteyteen arestiin.
Olin aikoinani koulukiusattu. Kun vuosikymmen sitten tapasin sattumalta pahimman kiusaajani kotipihallani, minuun iski ensimmäiseksi ajatus että käyn hakemassa haulikon ja suolaan tämän siihen seurauksista välittämättä. Hyvä etten tehnyt niin. Istuttiin kahville ja tarinoitiin lapsuudesta ja oli ihan mukavaa tavata vanha tuttu vuosikymmenten jälkeen.

Sairasta

Lentomatkat ovat minulle yhtä tuskaa. Ei riitä että pelkään muutenkin lentämistä - minusta on luonnonlakien vastaista että satoja tonneja painava kone räpyttelee ilmaan - mutta kymmenen tunnin lento paineistetussa tilassa aiheuttaa näköjään muutakin. Yskä on muuttunut nyt repiväksi, ei anna nukkua muuten kuin istuma-asennossa eikä mikään troppi auta. Terveyskeskuksessa pitäisi käydä, mutta ei saa aikaan.
Caracasin olen tietoisesti päättänyt jättää väliin. Oli siellä sitten millainen näyttelypaikka tahansa ja maksettiin matka ja oleskelu, Venezuela saa jäädä. En pysty tässä kunnossa pystyttämään näyttelyä saati sitten matkustamaan: perillä joutuisin kuitenkin makaamaan puolikymmentä päivää toisten ristinä eikä se paljon nosta mieltä. Olkoon. Pidän joulunäyttelyn Pyhäsalmessa Jääskeläisen liikehuoneistossa K-kauppaa vastapäätä joulukuun ajan ja leyhyttelen palmunlehdellä mielikuvitustani.
Muutamassa viikossa avioliitto Haapajärven ja Nivalan kanssa kariutui erimielisyyksiin. haapajärviset huomasivat mikä asema heille oli varattu liitossa: Karvoskylän takainen hiipuva lähiö, josta kaikki voima ja elämä imettäisiin Nivalaan. Siis täsmälleen sama mitä Haapajärvi suunnitteli aikanaan Pyhäjärven kohtaloksi pyhäjärvisten poliitikkojen suosiollisella avustuksella.
Haapajärven taloudellinen kurimus on herättänyt jopa kaupunginjohtaja Veteläisen parahtamaan asiasta lehdessä. Kaupunki on konkurssitilassa taloudessaan ja tarvitsee kipeästi valtion porkkanarahaa ja sivulta maksajaa, joka helpottaisi tilannetta. Tämä on merkillinen tausta kuntaliittymän pohjaksi, jota suunniteltiin. Jos liike-elämässä joku olisi suunnitellut vastaavaa fuusiota yhtä kevein eväin, hänet olisi irtisanottu välittömästi.
Sillä pakko kuntaliitoksen hakijoitten oli tietää tosiasiat ja se, missä kantimissa Haapajärvi oli. Elleivät tienneet, kyseessä on todella huu-haa -liike ja panee epäilemään yhä enemmän, millä perusteilla kuntaliitosta yritettiin toteuttaa ja keitten eduksi. Ainakaan pyhäjärvisten eduksi se ei ollut pätkääkään.
Yhä oudommaksi tilanteen tekee se, että vielä puoli vuotta taaksepäin väänneltiin käsiä surkeina ja surkuteltiin Pyhäjärven taloudellista tilaa ja -tulevaisuutta. Uhattiin, että veroäyriä joudutaan nostamaan kaksi,jopa kolme prosenttiyksikköä eli Suomen kalleimmaksi, ellei kuntaliitokseen mennä. Tarkoitushakuisesti oltiin tilastojen kimpussa ja saatu tulos näyttämään katastrofilta. Kuitenkin nyt, puoli vuotta kaiken sekoilun jälkeen Pyhäjärven talous on terve, rahaa on niin ettei paskalle taivu, veroäyriä ei tarvitse nostaa nyt eikä tulevana vuotena ja rahaa on tulossa ryöppyämällä. Syömävelka pienenee nollaan muutamassa vuodessa, työttömyys on pudonnut todella tuntuvasti ja Pyhäjärvellä on uusi kaupunginjohtaja. Eikä näihin tilastoihin ole vielä laskettu ABC -keskusta, josta odotetaan varsinaista verotulojen aarretta.
Vielä vuosi vanhaa valtuustovaltaa. Vuosi on pitkä aika ja siihen sopii jos jotakin pelottavaa ja uhkaa. Omat epäluuloni ovat edelleen vakaat: valtuusto pystyy ja ilmeisesti myös haluaa hävittää paikkakunnan pois Suomen kartalta, kävi miten kävi.
Tähän kun on nyt ainutkertainen tilaisuus ja nykyvaltuuston viimeinen mahdollisuus vallankäyttöön.
Sillä ensi valtuustossa istuvat kokonaan toiset ihmiset. Taatusti. Ja se on hyvä asia se.

Kahden viikon vierailu

Terveisiä kaikille jotka pikku-Leenan tuntevat, tyttäreni Kanadassa. Otin nuorimman tyttäreni mukaan mörönsyötiksi ja huolehtimaan hyvinvoinnistani ja puhumaan eri lentoasemilla virkailijoita pyörryksiin ja niin sitten lähdettiin marraskuun ensimmäisenä aamuna Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti Amsterdamia ja siitä jatkoyhteytenä Montrealiin. Paitsi että tein alussa kardinaalivirheen: olin täysin varma lähdön olevan kello kahdeksan ja ajoitin tuloni kentälle sen mukaisesti. Onneksi tarkistin lentoasemalle tullessani ajan: kuusi viisitoista. Ehdimme kuin ehdimmekin koneeseen vaikka hilkulla se oli. Vanhuus ja Alzheimer on voittamaton yhdistelmä.
Yhtä asiaa en ymmärrä matkatavaroitten rahtauksessa.
Lähtöselvitykseen vyöryy yleensä naispuolinen matkustaja neljän valtavan matkalaukun kanssa. Tämän lisäksi hän kuljettaa lentokoneeseen puolikymmentä käsimatkatavaraa, suunnilleen kottikärryllisen verran, ja niitten kuljettaminen koneen ahtaissa tiloissa aiheuttaa ärtymystä, samoin niitten ahtaaminen hattuhyllyille.
Itse olen tottunut siihen että romppeeni mahtuu muovikassiin. Miksi hitossa pitää kodista ottaa mukaan kaikki irti saatava tapeteista ja alasimesta lähtien, kun niitä ei kuitenkaan tarvita eikä käytetä kertaakaan loman aikana?
Kuuden tunnin odotus Schipolin jättisuuressa lentoasemassa palkittiin kahdeksan tunnin lennolla Trudeaun mielipuoliselle lentoasemalle Kanadaan ja siellä Leenan tapaamiseen - sylini oli jo tuskastunut halausten puutteesta- ja sitten matkatavaroitten rahtaus autoon ja ensimmäinen käynti Tim Hortonsin kahvilaketjuun juomaan eri tavalla maustettua jääteetä, asia josta Paula oli haaveillut muutaman vuoden ajan Suomessa. Siskosten pulputus alkoi ja oli yhtämittaista kaksi viikkoa. Sitä kikatusta, kertomista, kuiskuttelua ja vertailua riitti aamuyöhön saakka ja usein heräsin kolmen - neljän seutuun siihen, kun tytöt purskahtivat isoon nauruun jostakin lapsuudenmuistosta. Ja se shoppaaminen: viisi tuntia liki päivittäin etsittiin Paulalle talvitakkia kymmenistä ja taas kymmenistä vaatetusliikkeistä. lopulta löytyi ja se oli sitten täydellinen.
Oma kuntoni oli huono. Epäilen että lento sardiiniasennossa aiheutti sirotteita veritulpasta keuhkoihin, tunne ainakin oli sama kuin vuosia aiemmin. Otin varovasti ja lepäilin pääasiassa sohvalla maaten ja katsellen televisiota. Televisio-ohjelmat olivat lähinnä mainoksia. Jokin suosittu elokuva saattaa sisältää puolet mainosaikaa ja se harmittaa. Urheilukanavia oli neljä siinä paketissa mikä oli hankittu ohjelmistoksi ja ne sisälsivät lähinnä amerikkalaisia lajeja. Jääkiekko oli tietysti numero ykkösenä ja Montrealin suomalaispelaaja Saku Koivu on todella paikallinen suuruus, jota ylistetään syystäkin. Sitten on amerikkalainen jalkapallo: joukko topattuja idiootteja paiskautuu palloa kuljettavan vastustajan päälle ja ihme on ellei alimmaksi joutunut miesparka söisi loppuikänsä lettuja ja kampeloita. Wrestling on teatteripainia, jossa ihmisten reaktiot haetaan esiin näytellyillä julmisteluilla, oudoilla esiintymisasuilla ja ja todella, todella typerällä paininäyttelyllä. Eikä ovaaliradoilla tapahtuva autokisa paljon jää wrestlingistä. Autoja ahdetaan niin ettei radalle juuri enempää sovi ja sitten kierretään rataa myötäpäivään. Yhtä mielenkiintoista kuin katselisi maalin kuivumista. Mielenkiintoista ohjelmaa tuli kun katselin televisiosaarnaajaa tosi hurmostilassaan. Siinä piru sai kyytiä ja vähän väliä
pastori muistutti katsojia lahjoittamaan rahaa ruudussa näkyvälle tilille sielunsa pelastamiseksi. Joku näistä lukuisista uskonkauppiaista oli jäänyt kiinni kolehtirahojen kiinnittämisestä RollsRoyceen ja siinä mies sitten selitteli haastattelijoitten kysymyksiin. Suomikin oli kaksi päivää pääuutinen niin USA:ssa kuin Kanadassakin, ensiksi ampumistapauksena ja sitten nettiyhteyksinä muihin samantyylisiin nuoriin. Oprah sai kyytiä pääuutisena. Tämä rikas ohjelman vetäjä lahjoitti Etelä-Afrikkaan koulun ja rahoitti sitä. Koulussa tapahtui sitten jotakin seksijuttua ja niin amerikkalainen media hyökkäsi joukolla Oprahin kimppuun, niin kuin naisparka olisi ollut tapauksesta jotenkin vastuussa. Ja O.J. Simpson oli jälleen uutistapeeteilla ja tuomiota luvattiin lähtöpäiväksi.
Tein ruokaa elämiseni eteen, ankanrintaa, spesiaalikalakeittoa, kaalikääryleitä ja potenssipataa.Komento tosin ei ollut muuttunut vuoden takaisesta: ankka oli paistettava muille kovaksi käppyräksi, joka ei maistut millekään ja jota pystyi käyttämään purukumina seuraavan viikon ajan. Itse söin ihanaa punalihaista ankkaa rasvahunnussaan, täydellistä ja niin hyvää ettei sitä sanotuksi saa ja katselin kun muut yrittivät irroittaa syömäkelpoista vasaralla ja taltalla. Kiinalaisessa käytiin, useammankin kerran. En ole ennen uskonut että vartaassa grillattuihin jättikatkarapuihin kyllästyisi vähässä kummassa, mutta syötyäni niitä itseni niin kiiliäiseksi ettei sisään olisi sopinut enää pikkusormen kokoista makupalaakaan laskin vartaat: 75 kpl, ja joka puutikussa oli kaksi jättikatkarapua.
Lapsenlapset olivat juuri niin ihastuttavia kuin vuosi sitten viimeksi nähdessäni. Olivat yhtä iloa,halausta ja ranskan raksutusta täynnä - Montreal kuuluu ranskankieliseen alueeseen Kanadassa ja siellä kielitaisto on kokonaan eri tasolla kuin vaikka rannikkohurrien kielitaistelu Suomessa. Keskustelu vanhempien kanssa käydään englanniksi ja suomen muutamat kielirakenteet vaikuttavat pikkuhiljaa rapautuvan Leenan puheessa.
Kaksi viikkoa hujahti hetkessä ohi. Masennuin surun valtaan viimeisinä päivinä. Tieto siitä että tyttöä näkisi seuraavan kerran vasta ehkä vuoden päästä oli ja on edelleen tuskallinen. Jäähyväiset Trudeaun kentällä olivat raastavat.
Ja nyt, kun ollaan perjantaiaamuyössä, naputan tätä pakinaa tietokoneelle ja etsin tarkoitusta tälle tyhjyydelle mikä mielessäni vallitsee.

Myöhäsyksyä

Vanhuus se tulee, sille ei näemmä mahda mitään. Se on kummallista, sillä luonne on jäänyt jonnekin seitsentoistavuotiaan tunnetasolle eikä siitä juurikaan kehitystä ole muodostunut missään merkittävässä suhteessa. ruhostaan ja lastensa kasvamisesta ikääntymisen huomaa.
Ja siitä, että alkaa tulla huomiohäiriöitä.
Niin kuin nyt, kun päätin vaihtaa talvirenkaat autoon ennen lumien tuloa. Muistin tarkkaan, että renkaat olivat ulkovarastossa ja niin sitten suunnistin sinne. Eivät olleet. Tarkastin saunan ja muut ulkorakennukset ja kävin jopa rengashuollossa kysymässä olisinko jättänyt epähuomiossa renkaat sinne viime vaihdossa, mutta kun ei niin ei. Aloin jopa epäillä että ne oli sosialisoitu parempiin tarkoituksiin, mutta sekin tuntui perin oudolta näillä maisemilla. Tarkistin omat jälkeni. Ja siinä ne olivat, juuri siinä varastohuoneessa mihin olin kuvitellut jättäneeni ne, siistissä pinossa päällekkäin, verho peittona ja kuivakukkakori koristeena tornin huipulla. Olin kaivellut renkaita metrin päässä laatikoitten seasta.
Pitänee hankkia muistilappu, josta voi aamulla käydä tarkistuslista läpi. Onko paita päällä? Onko housut jalassa? Onko vetoketju kiinni? Kävitkö aamutoimilla ja niin edelleen.
Vetoketjusta vielä.
Sepaluksen vetoketju on muistihäiriöisen mittari. Nuorempana sitä pyrki avaamaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Keski-iässä hävetti jos vetoketju oli jäänyt auki. Vielä vanhempana sitä jäi muistelemaan mitä kaikkea siihen liittyi ja mistä jää paitsi. Ja sitten vielä vanhempana sitä ei enää välitä jos vetoketju jää kiinni aamupissillä käydessä.
Muutama viikko sitten tuli outo puhelu Venezuelasta. Suomi täyttää tänä vuonna 90 vuotta itsenäisenä valtiona ja sen kunniaksi Etelä-Amerikkaan lähetetään viiteen eri valtioon juhlakiertue, Finlandiaorkesteri tai - laulajat, en saanut selvää. Esitettiin olisinko halukas pitämään näyttelyn Caracasissa Suomen suurlähetystössä. Olisin.
Majoitus tapahtuisi Marquerite -saarella Venezuelan rannikon edustalla, missä ystäväpariskunta omistaa ison lukaalin ja jotka toivottivat tervetulleeksi. Olisihan se jotakin, pahin räntäaika viettää hiekkarannoilla ja bongata isotissisiä mustaviiksisiä latinalaisnaisia. Aina se kotiolot voittaa.
Tosin muistin aikaan: vieras ja kala alkavat haista kolmantena päivänä, sanotaan ja tottahan se on. Jos reissusta tulee totta, toivon että minulla on ystäviä siellä myös lähtiessäni pois maasta.
Muutama huomio uutistarjonnasta:
Ollaan ilmeisesti tekemässä lakialoitetta, jossa kännykkään puhuminen ajon aikana ilman monimutkaista korvakuuloketta tehdään ankaramman rangaistuskäytännön piiriin kuuluvaksi rikokseksi. Puheleminen kännykkä korvalla vie ajokortin, näin suunnitellaan.
Minusta asian pitäisi olla toinen. Kun kännykkä soi ajon aikana, vastaamisen toimenpiteet ovat monimutkaisia ja aiheuttavat vaaratilanteita. Pitää löytää kuuloke, kytkeä se, kaivaa se jostakin hevon kuusesta esiin ja kaikki tämä muutaman sekunnin sisällä, ettei puhelu katkea. Vastaaminen on ilman näitä alustavia toimenpiteitä yksinkertainen toimenpide. Kännykkä korvalle, pälä-pälä, ja kännykkä taskuun. Niin yksinkertaista se on.
Mutta meitä suojellaan.
Joku taho sai vuosia sitten suojatyöpaikassaan kuningasidean, koska leipänsä eteen piti olla näyttöjä. Laadittiin laki, jossa puhelimen käyttö kiellettiin ajon aikana ellei ollut joko johtoa korvaan tai kojelaudassa ämyri. Laki on rapautunut omaan mahdottomuuteensa ja nykyisin puolet kuskeista vähät välittää koko laista. Ja kun lain halveksiminen tässä yleistyy, se laajenee pian muuhunkin. Muistuu kieltolaki, jota ei pidetty lakina ja joka aiheutti runsaasti muutakin lain halveksuntaa.
Mutta pitäähän puuhastelijoilla olla työtä.
Tämänpäiväisessä Pyhäjärven Sanomissa oli esittely uudesta kaupunginjohtaja Pekka Pietiäisestä. Toivotan sydämellisesti tervetulleeksi paikkakunnalle!

Kuorossa kaikki

Haapajärvi on herännyt ja kerää nyt omaa Pro -liikettään. Äkkiä siellä ollaan tultu siihen tosiasiaan, että Haapajärvestä ollaan tekemässä Nivalan sivukylä ja että Nivala määrää kaiken ja imee kaiken. Siis täsmälleen, toistan: täsmälleen sama tilanne kuin Pyhäjärvellä oli edesmenneessä liitoshankkeessa Haapajärven kanssa. Nyt haapajärvisetkin tietävät, millaista on olla ja asua tulevaisuudessa alisteisessa asemassa, jonkinlaisena Karvoskylän takamaana.
Tähän samaan asemaan yritettiin pyhäjärvisten poliitikkojen toimesta saattaa tämä hieno, elinkelpoinen kunta Pyhäjärvi! On se kummallista!
Sitä saa mitä tilaa.
Minulle on muodostunut Pyhäjärven poliitikkojen koplauksista niin voimakas epäluulo poliittisia päättäjiä kohtaan, etten voi uskoa uuden kaupunginjohtajan valintaakaan muuksi kuin taktiseksi hämäykseksi. Valitaan henkilö, joka tiedetään olevan epävarma tulostaan kaupunginjohtajaksi, koska muitakin onkia on vedessä pyytämässä, ja valitaan varalle veetee. Jos käy kuten pelkään, nykyinen veetee jatkaa virassaan. Akaaseen on muitakin hakijoita.
Pitää vain toivoa ja odottaa.
Pyhäjärvellä menee nyt hyvin ja lujaa, sikäli mikäli neljännesvuosikatsauksesta sai selvää, siksi varovasti ja salaillen se oli julkistettu. Uusia työpaikkoja tulee liki sata, joka on hämmästyttävä määrä ja antaa tulevaisuutta. Tuskin kukaan haluaa lastensa leviävän ympäri maailmaa työpaikkojen takia, jos niitä on omalla paikkakunnalla saatavissa. Verotulot ovat kasvaneet rajusti ennakoitua suuremmiksi. Kaikki se kurjuus ja alijäämä ja tilastolliset laskelmat, millä kuntaliitosasiassa pyrittiin osoittamaan pitäjän konkurssitila, kaikki nämä ovat osoittautuneet pelkiksi valheiksi ja tarkoitushakuisiksi tilastoharhoiksi, joilla asiaa vetäneet ratsastivat.
Jälleen kerran nousee mieleen musta ja synkkä epäilys.
Mitä salailtavaa on, joka kuntaliitoksessa olisi saatu haudattua?
Mitä palkintoja oli sovittu niille, jotka olisivat onnistuneet saamaan kuntaliitoksen toteutettua?
Mitä pahaa pyhäjärviset ovat tehneet päättäjille, että heille yritettiin kostaa kuntaliitoksella?
Sillä millään järkisyyllä, tunnesyistä puhumattakaan, kuntaliitosasiaa ei voi käsittää. Ei taloudellisin perustein - kuntaliitosasiassa oletetut säästöt on moneen kertaan todistettu pätemättömiksi - eikä tasa-arvon tai palvelujen saatavuuden takia. Valtion porkkanaraha olisi lämmittänyt haipuvan hetken ajan samaan tapaan kuin olisi kussut omiin housuihinsa pakkassäällä, mutta täällä on elettävä edelleen viiden vuoden päästäkin. Ja ihan pienenä esimerkkinä: jo tähän mennessä Pyhäjärvi on voiton puolella porkkanarahaan verrattuna. Ja Pyhäjärvellä on tulevaisuutta! Kiitos tästä kuuluu kärsämäkisille ja reisjärvisille valtuutetuille, joitten äänet kaatoivat yhdistymishankkeen. Kiitos teille!

Isoveli valvoo

Kristillisten Päivi Räsänen on löytänyt viisastenkiven tulevaan hoitohenkilökunnan lakkoon. Julistetaan lakon ajaksi kieltolaki. Se pienentää terveyskeskuksiin änkeävien ihmisten määrää neljänneksellä, kun humalikkaat asiakkaat loppuvat ja lopuilla on valmiiksi kädet ristissä.
Hyvä hyvä, Päivi. Hieno innovaatio!
Mutta.
Suomalainen on perusluonteeltaan kaukaa viisas ja samalla ylettömän viekas. Oletetaanpa että asia otetaan tosissaan ja eduskunta alkaa laatia poikkeuslakia hoitohenkilökunnan lakon ajaksi. Alkot suljetaan, kauppoihin ilmestyy olut- ja siidertikorien lakkovahdeiksi ryppyotsaisimmat kristityt, mieluummin jostakin äärilahkosta, ravintoloissa ei tarjoilla piimää vahvempia juomia ja tarkastajilla riittää töitä. Siitä ja muista rajoitustoimista huolimatta juovuksissaolijoita riittää ja vielä entistä pahempina. Miksi?
Suomalainen hamstraa.
Viikkoa ennen täyskieltoa suomalainen käyttää kaikki liikenevät ja lainaksisaadut eurot hankkiakseen jemmaan viinaa, olutta ja siideriä. Ei väliä mitä laatua, kunhan sitä on paljon. Mitä enemmän, sitä tyytyväisempi suomalainen on ja sitä enemmän hän vähät välittää mistään kielloista tai räsäsistä. Ja kun kerran alkoholia on jemmassa, se pitää juoda pois, ennen kuin se piimii ja happanee pulloon. Pahin mitä suomalainen tietää on se, että viinapullon sisältö täytyy iskeä pullosta kuin kokkelipiimä, pahalta haisevana sotkuna, vaivalloisesti. Varmistaakseen ettei näin käy, hän juo sen pois mahdollisimman tuoreena. Lopputulos on, että sitten niitä viinahuuruissa rähiseviä potilaita riittää, kun lakko alkaa niin terveyspuolella kuin viinattomuudessakin.
Kai sen ymmärtää jokainen, miten käy kun suomalaiselta evätään jotakin.
Niin kuin nyt Venäjän lähetystön edustaja, joka koki Suomen olevan Venäjälle sotilaallinen uhka, jos se liittyy Natoon. Ehdotteli vanhaa käytäntöä, jossa suositteli yhteiasiä sotaharjoituksia Venäjän kanssa vanhaan noottikriisiin vedoten. Suomelle on nyt sitten annettu ukaasi: joko Suomi liittyy Natoon tai sitten Suomi liittyy Venäjän sotilaalliseen syliin.
Uskooko nimittäin kukaan - ulkoministeriä lukuunottamatta - että kyse olisi koepallosta, jolla testataan suomalaisnäkemyksiä? Ja että kyse olisi vain yksityisen ihmisen omista horinoista, jotka olisi helppo lakaista maton alle ja yhtyä sen jälkeen yhteiseen diplomaattiseen liturgiaan? Paskaa.
Suomella on jo kokemusta yhteisistä sotaharjoitteluista Venäjän kanssa vuosisatojen ajan.
Sen pitäisi riittää paksupäisimmillekin.
Tämä politiikasta.
Eilen oli minulle tärkeä päivä. Tytär numero neljä sai ajokortin.
Tiedän mitä jatkossa tapahtuu. Auto häviää pihasta kuin tuulenpuuska ja palautuu vasta sen jälkeen kun tankki on kemiallisesti tyhjä. Itse puren kynsiäni ja pelkään missä muotoilussa auto palautuu pihamaalle. Ainoa lohdutus on etten ole asiassa yksin. Useimpien kotona kehitys on täsmälleen samanlainen. Jos ei nyt niin ainakin tulevaisuudessa.
Miten se olikaan autoilun alkuaikoina? Silloisen hyrysysyn edellä juoksi palvelija punaisen lipun kanssa varoittamassa kanssaihmisiä vaarallisesta ja hirviömäisestä kulkuneuvosta. Jotenkin tässä tuntuu nyt olevan jotakin totuutta ja ajankohtaisuutta......

Korjaus pakinaan

Sitä se viina ja dementia yhdessä teettävät! Kunnallisvaalit eivät ole ensi maaliskuussa - ilmeisesti maalisvaalien levy jäi mielen sopukoihin soimaan - vaan vuoden päästä. Anteeksi.
Homma käy nyt vaikeammaksi. Puolen vuoden odotuksen olisi kestänyt eikä valtuuston tyhjäkäynti saisi pitäjää polvilleen, mutta kokonainen vuosi! Hirveää!

Valintoja

Valitettavasti nykyasenne on, että jos et ole puolellani ja samaa mieltä kanssani, olet minua vastaan. Tämä mustavalkoinen vastakkainasettelu on yhä enemmän vallannut alaa. Ei se, että on eri mieltä tee automaattisesti viholliseksi. Tätä ei ymmärretä. keskustelulle ja mielipiteenvaihdolle ei jää aikaa eikä sitä haluta.
Kuten kaupunginjohtajan valinta.
Pyhäjärven tulevaisuutta ajatellen sen johtajan valinta on pitäjälle ja pyhäkkäille elintärkeä. Ei ole sama kuka valitaan johtoon, ei todellakaan. Vallankäyttäjillä on siihen oma kriteerinsä: heidän mielestään kaupunginjohtajan tulee olla nöyrä käskyläinen ja selkärangaton käsikassara, näinhän asia lehdessä ilmaistiin. Ja epäilemättä näin tulee tapahtumaan, sillä tarjolla on jo valmiiksi katsottu ja hyväksi käskyläiseksi todettu ehdokas. Vähät siitä että se on vahingoksi Pyhäjärvelle, pääasia että valta säilyy seuraavien kunnallisvaalienkin jälkeen ja kanava vallan keskukseen pysyy.
Käsittääkseni kaupunginjohtajan valintaan voidaan vaikuttaa edelleenkin ja muuttaa sitä valtuuston päätöksellä. Mikäli nyt valituista haastateltavista yksikään ei ole virkaan sopiva eikä junttaus onnistu, silloin valtuusto voi panna uuden haun päälle. Ei asiaa ole graniittiin vielä hakattu. Paitsi on, mikäli junttamiehet onnistuvat vallantavoittelussaan ja valtuuston enemmistö nyökyttelee kuuliaisesti. Suomalainenhan on tunnetusti nöyrä ja esivaltaa kunnioittava kansa.
Esitän harkittavaksi kaksi ehdokasta ulkopuolelta. Toinen on Sirkka Saaranen, kaikkien osapuolten kunnioittama ja kaiken Pyhäjärvestä tietävä, kymmenien vuosien hallintokokemusta takana. Toinen on pyhäjärvinen Veikko Tikkanen, jolla on vankka asiantuntemus kaupunginjohtajuudesta. Kummankin ainoa vika on se, että he pitävät Pyhäjärven puolta. Merkillistä! Mutta valtuuston äänestyspäätöksen mukaisesti enemmistö valtuutetuista oli sitä mieltä että Pyhäjärvi on hävitettävä.
Kun keskustelu ja väittely toukokuussa oli kuumimmillaan, Veikko Tikkanen ajoi Kuhmosta asioikseen selostamaan Pro Pyhäjärvi -liikkeelle näkemyksiään. Ja asiat tosiaan tulivat selviksi: kuntaliitos olisi vienyt Pyhäjärven roskiin jätteeksi, mikäli se olisi toteutunut. Sillä vasta nyt alkaa paljastua Haapajärven talouden todellinen konkurssi, kun se on tuotu esiin Nivala -yhteistyössä. Kun keväällä Pyhäjärven innokkaat päättäjät mesosivat miten edullista on liittää yhteen neljä kuntaa, Haapajärvi oli hiljaa ja mielissään löydettyään innokkaan maksumiehen. Porkkanaraha olisi tosiaan pelastanut Haapajärven - rahasta 75 prosenttia olisi mennyt heti velkojen lyhennykseen - ja lopulla olisi saatu hetkellinen ja näennäinen helpotus talouteen. Se että tämän hiipuvan hetken rikkauksien jälkeen olisi alkanut arki, se ei huolettanut päättäjiä pätkääkään. Sitä kun kusee pakkasella housuihinsa, se lämmittää hetken aikaa ihan mukavasti.
Haapajärvi on joutunut uudessa liitoshankkeessaan ottamaan hatun kouraan ja on antanut periksi Nivalalle liki kaikessa. Kerjäläisen ei auta olla kuin nöyrä.
Ja nyt nousee mieleen katkera ajatus. Oliko Pyhäjärven politiikan johtajilla tieto Haapajärven tilasta jo silloin, kun he alkoivat salassa ja silmät kiihkosta nurin päässä ajaa Pyhäjärveä Haapajärven syrjäkyläksi? Jos oli, mitä etuja päättäjille oli tästä luvassa? Jos ei ollut, jumaliste miten heikoilla Pyhäjärvi on! Liike-elämässä kyseisen tempun tekijät saisivat välittömästi potkut joko oman edun tavoittelun takia tai jälkimmäisessä tapauksessa taitamattomuuden takia.
Asiaan kannattaa syventyä. Kysymyksiä riittää. Vastauksia vain ei saa irti kirveelläkään.
Puoli vuotta on pitkä aika. Kunnallisvaalit ovat maaliskuussa, jos oikein muistan, ja siinä ratkotaan sitten lopullinen niitti Pyhäjärven tulevaisuudesta. Muutosta tarvitaan ja tarvitaan kipeästi. Nykymeno, jossa muutamien intressit ovat ylitse Pyhäjärven intressien ei saa eikä voi jatkua. Nyt pyhäjärviset ovat heränneet ja huomanneet miten asiat ovat kaikessa alastomuudessaan ja vaativat muutosta. Se on hyvä asia se.
Tämä politiikasta paikallistasolla.
Lööppien aiheet ärsyttävät.
Yhä enemmän minua alkaa häiritä turhien ja vielä turhempien julkkisten tyrkyllepanot, paino sanan loppuosalla. Useat naispuoliset ovat päässeet julkimotunkion huipulle päästessään tunnettujen miesten petiin. On Marikaa ja Martinaa ja Susannaa, jotka ilmoittavat haastatteluissa olleensa perse paljaana milloin kenenkin kanssa ja mitä tunnetumpi mies on sitä enemmän siitä otetaan irti. Yksi kirjoittaa kirjan, jossa ilmoittaa olleensa pääministerin morsian. Morsian on kuitenkin ihan eri asia kuin miehen pokaama hetken ihastus. Morsiameksi tarvitaan sormus tai ainakin lupaus, eikä kumpikaan toteutunut kyseisessä tilapäissuhteessa. Näille ja vastaaville ruususille oli minun nuoruudessani osuvampikin nimi. Nykyään sängyssä pelehtiminen näköjään pätevöittää naisen kuin naisen valtiomiestasolle.
Mutta valintojahan nämä vain ovat. En vain ymmärrä asioita, vanha pieru kun olen.

Minulla on unelma

Otsikko on suora lainaus Martin Luther Kingin lanseeraamasta ajatuksesta. King onnistui toimessaan ja sai muutettua rotusortopolitiikkaa mieleisekseen, vaikka heitti salamurhaajan toimesta henkensä. Kaatui hyvän asian puolesta, mutta unelma toteutui.
Myös minulla on unelma.
Haluan Pyhäjärvelle muutosta aikaan.
Se tapahtuu ensi kunnallisvaaleissa. Uusi valtuusto ja uusi hallitus on kovan paikan edessä: sen on muutettava Pyhäjärven kurssi sellaiseksi, että tänne on yrittäjän hyvä tulla. Valmiuksia, ei vuosien valituskierrettä, ei byrokraattisia kiemuroita ja esteitä, ei poliitikkojen sekaantumista ja riitelyä asioitten kulussa. Kun yrittäjä tulee kysymään paikkaa, hänelle on se heti valmiina, tervetuloa!
Ettäkö on mahdoton ajatus?
Käsittääkseni se on kiinni vain poliittisista päätöksistä. Jos halutaan, mutkat voidaan suoristaa, byrokratia vähentää pienimpään mahdolliseen ja yrittämisen esteet voidaan poistaa ennakkovalmistelulla. Ja asenteitten muutoksella. Jopa siinä määrin, että huomataan että jokainen työ on yhtä arvokasta.
Jokainen uusi työpaikka lisää paikkakunnan hyvinvointia. Ja jos työpaikkoja tulee paljon, siinä avautuu omille lapsille mahdollisuus jäädä paikkakunnalle. Tämä on minusta monelle tärkeää.
Vaalien jälkeen kannattaa harkita turhien rakenteitten purkamista. En edelleenkään tajua Nihakin tarpeellisuutta ja sen onnellistuttavaa vaikutusta pyhäjärvisille. Sen keskuspaikka on Nivala, joka tunnetusti pitää kiinni omistaan ja joka ei jaa työpaikkoja muille, noin yleisesti ottaen. Nykytilanne Haapajärvi-Nivala -liitoksen jälkeen korostaa Pyhäjärven lapsipuolen asemaa. Tässä ensimmäinen harkittava purku. Tässä uudessa tilanteessa puretaan myös kansalaisopiston etätyöpaikka, kirjaston haapajärvinen hegemonia, reisjärvinen ympäristöetätyö ja vaaditaan monet virastot takaisin Pyhäjärvelle Haapajärveltä sillä perusteella, ettei meillä ole enää sinne intressiä eikä siellä tänne. Ja piru vie lopetetaan lepsu suhtautuminen työpaikkojen menetyksiin muualle muka yhteistyön merkeissä. Terve itsekkyys samaan tapaan kuin Veteläisellä on naapurissa.
Kaupunginjohtajan vaalien lopputulos on Pyhäjärven tulevaisuutta ajatellen merkittävä ratkaisu. Vireä kaupunginjohtaja pystyy vetämään alueelle yrittäjiä, joko suoraan omilla toimillaan ja yhteyksillään tai käyttämällä siihen palkattua apuvoimaa, korvamerkinnällä tulos tai ulos. Tämä on toimiva käytäntö, josta on lukuisia esimerkkitapauksia eri puolilla Suomea.
Sillä toinenkin mahdollisuus on: kaupunginjohtaja vetää palkkaa tekemättä virkavirheitä - tästähän meillä on vuosikymmenten kokemus - ja pyrkii estämään kehitystä vallan takia. Kolmas mahdollisuus on, että kaupunginjohtaja on jo valmiiksi käsikassara taustavaikuttajille, jotka käyttävät häntä surutta omaksi - ei Pyhäjärven - hyväksi. Tämä on pelottava mahdollisuus näissä kaupunginjohtajavaaleissa. Todella pelottava mahdollisuus.
Asennekasvatukseen liittyy myös se, että yrittäjä on yhteiskunnalle hyödyllinen ja elintärkeä osa. Yritys työllistää ja mitä paremmin sillä menee, sitä enemmän se työllistää. Ja mitä rikkaammaksi yrittäjä tulee, sitä enemmän hän tuottaa ympäristölleen verotuloja ja työpaikkoja. Niin yksinkertaista se on.
Olen vuosikymmeniä ihmetellyt, miksi kaivos ei ole synnyttänyt paikkakunnalle rinnakkaisteollisuutta Outokummun tapaan. Outokummussa on laaja teollisuusrypäs, joka muodostui kaivostoiminnan tarpeisiin ja laajeni muuallekin. Pyhäjärvellä mitään vastaavaa ei ole tapahtunut. Kun olen puhunut asiasta, syykin on selvinnyt eikä se juuri ole kunniaksi paikkakunnalle. Tähän on saatava muutos aikaan ja se tapahtuu vaalien kautta.
Jotenkin tässä on pyristeltävä tämä puoli vuotta tyhjäkäynnillä, joka näyttää vaivaavan poliittista päätöksentekoa. Siihen on ehkä syynsäkin, kun kuntaliitoksessa kävi kuten kävi ja Pyhäjärvi säilyi itsenäisenä - ei tosin omien päättäjiensä toimesta vaan heistä huolimatta. Puuhasteluun ja salailuun tuhrattiin aikaa yli puoli vuotta ja siitä jäi käteen jumalattoman suuri lasku erilaisina kokouspalkkioina ja muina kuluina, joitten loppusummaa nyt piilotellaan ja salaillaan. Kun sitten sote -neuvotteluista Pyhäjärvelle jäi luu käteen entisen sydänystävän ja rakastetun Haapajärven toimesta, poliittinen saldo jää perin laihaksi tuloksiltaan. Onneksi, sillä ensimmäinen ratkaisu olisi tappanut pitäjän ja toinen antanut huonoimman vaihtoehdon terveydenhoidossa.
Tässä minulla on unelma: Pro Pyhäjärvi -liike menee omalla listallaan vaaleihin. Sen perusperiaate on puolustaa Pyhäjärven etuja. Siihen kuuluisi ihmisiä poliittista puolueista laidasta laitaan - silloinhan ryhmäkokouksissa asiat neuvoteltaisiin mielipiteitten summana eikä yhden ihmisen voimakastahtoisella junttaamisella - ja yhdistävänä tekijänä ryhmällä olisi toiminta Pyhäjärven hyväksi.
Kuulostaako utopistiselta? Ei minusta.
Pro Pyhäjärvi pystyy muuttamaan paikkakunnan poliittisen pystyynkuolleisuuden vireydeksi. Kun samat ihmiset ovat vuosikymmeniä hoitaneet tai ' hoitaneet' pitäjän asioita, asioista on tullut itsetarkoitus ja se antaa joillekin mahdollisuuden käyttää tilannetta omaksi hyödykseen. Vankka kokemus on tietysti hyväksi myös hallinnoimisessa, mutta samalla siihen turtuu ja leipäytyy ja uudistushalu häviää. Jotkut haalivat itselleen tukuittain edustustoimia , joitten hoitamiseen eivät resurssit tahdo riittää. Tässä joku esimerkki nykytilanteesta.
Valtuutettu on kansan palvelija ja on valittu siihen kansan äänestystulosten perusteella. Tässä toimessa hänen on myös kuunneltava valitsijoittensa mielipiteitä ja toimittava niitten mukaan, tähänhän jo kunnallislakikin velvoittaa. Nykyisen valtuuston enemmistö unohti tämän tärkeän asian. Äänestäjät eivät, ja pahasti pelkään, että näitten kuurojen kohdalla tulee ankara karsinta seuraavissa vaaleissa. Ja siihen Pro Pyhäjärvi -liike on vastaus. Näin toivon ja unelmoin.

Ajopuu

Vaikka ilmaisua 'ajopuuteoria' vastustetaan, se on kovasti kuvaavaa Suomen historiassa. Suomi oli ruotsalaisten alusmaa, josta saatiin sekä verotuloja että takkutukkaisia sotilaita taistelemaan ruotsalaiskuninkaitten kunnian puolesta. Kun niissä sodissa sitten Suomi siirtyi Venäjän haltuun, tuli pitkä, yli sata vuotta kestänyt rauhan aika ja samalla elinkeinoelämän nousukausi. Venäjän vallankumous synnytti tilaisuuden, johon käytiin kiinni pitkin hampain ja Suomi itsenäistyi. Itsenäistyminen oli tosin perin heikoissa kantimissa: Lenin oli varma että vallankumous toisi Suomen nopeasti takaisin. Valtiomuodoksi tuli kuningaskunta, joka sortui Saksan hävittyä maailmansodan. Tasavaltana Suomi joutui sitten parikymmentä vuotta myöhemmin Hitlerin ja Stalinin sopimuspiiriin ja Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Jatkosodassa presidentti Ryti uhrautui Suomen edun takia ja sai Saksalta Kannaksen suurhyökkäyksessä tarvittavaa puolustuskalustoa, mm. lentolaivueen, jolla suurhyökkäys saatiin torjuttua. Rauhan jälkeen Suomesta tehtiin koekenttä poliittiselle juonittelulle. Ellei Neuvostoliitto olisi romahtanut, Suomi olisi edelleen rähmällään. Tosin se on sitä edelleen menneen ajan muistona. Muistettakoon ex -ulkoministerimme happamuuden, kun hänen rikkomiansa suhteita parannetaan nyt voimalla.
Tässä ajopuuteoria lyhykäisyydessään.
Suomi on aina ollut toisten, suurempiensa, päätösten heittopussina.
Se näkyy myös Pyhäjärven kohdalla.
Meiltä on lähtenyt virkoja, toimintoja ja virastoja sankka joukko esimerkiksi Haapajärvelle, osaksi omien päätöstentekijöitten lepsuuden takia, osaksi sen vuoksi että Haapajärvellä on ollut voimakastahtoisia ja omaa kuntaansa puolustavia johtajia. esimerkiksi nykyinen naisihminen: arvostus häntä kohtaan on ainakin minulla noussut pohjamudista ylös, sillä hän on pystynyt kusettamaan kaikkia oman kuntansa eduksi.
Muistissani ensimmäinen lähtijä oli TVL , millä nimikkeellä tielaitos nyt tunnetaankin. Verotoimisto. Oikeusaputoimisto. Puhelinliikenteen keskusta varten rakennettiin tosi kallis mutka Haapajärvelle, käsittämätön paikka edelleenkin. Kirjastotoimi. Kansalaisopisto Nivalaan. Ympäristöviranomainen Reisjärvelle. Luettelo ei ole täydellinen, olen unohtanut muitakin manalle menneitä entisiä pyhäjärvisiä virkoja ja virastoja.
Kuntaliitosvouhotus oli pyhäjärvisten alkuunpanema ajatus. Kun se lopulta kaatui, sillä oli suuri vaikutus kuntaan. Se rikkoi kaiken luottamuksen valtuutettuihin, se näytti paikkakunnan kuntademokratian alennustilan ja näytti päättäjien raadollisuuden kaikessa alastomuudessaan.
Lisäksi se oli kova oppitunti neuvottelutaidosta. Pyhäjärveä vietiin kuin pässiä narussa ja lopputulos on nykyinen hölmistynyt olo: miten se näin kävikään.
Sote -neuvottelut olivat allekirjoituksia vaille valmiit, kun Haapajärvi teki oharit.
Lopputulos näistä on tosin myönteinen, ei sen takia että Pyhäjärvi millään tavoin olisi vaikuttanut lopputulokseen, vaan syystä että se ajautui onnekkaasti tuulen ajelemana positiivisiin tuloksiin. Pyhäjärvi säilyi itsenäisenä kärsämäkisten ja reisjärvisten ansiosta. Sote -piirin sairaalaksi ei tullut Oulainen, josta on taas kiitettävä Haapajärveä.
Milloin tulee Pyhäjärven omien päättäjien toimesta positiivisia päätöksiä, jotka ovat kotikutoisia eikä ympäristökuntien aikaansaamia? Näkisi vain.
Nyt, kun tie länteen on noussut pystyyn ja ruohottuu, on aika purkaa tyhmiä päätöksiä ja palauttaa ainakin osa viroista takaisin Pyhäjärvelle. Vai onko ne jo hakattu kivipaasiin niin pysyvästi, ettei niitä enää saada takaisin?
Pyhäjärven tulevaisuutta ajatellen kaupunginjohtajan vaaleilla on merkitystä. Ei ole sama kuka tulee johtoon. Jos saadaan virkeä, elinkeinoelämään suuntautunut henkilö, sillä on iso merkitys. Tuon jälleen kerran esiin Keiteleen kunnanjohtajan, jonka ansiosta Keitele sai isoja yrittäjiä kuntaan. Hakijoita Pyhäjärvelle kaupunginjohtajan virkaan oli vain kahdeksan. Ilmoituksia viranhausta ei ollut tietojeni mukaan kuin kerran, ehkä tarkoitushakuisesti, epäluuloiseksi kun olen tullut viime aikoina. Olisi kannattanut satsata useampaan kertaan tai panna haku uusiksi. Nyt vt. kaupunginjohtaja on vahvoilla, enkä luota mieheen pätkääkään: ellei tulevaisuudessa tapahdu kovasti kasvua, mies on onnettomuudeksi paikkakunnalle. Tosin kasvunvaraa on , todellakin!
Mietiskelin pyhäjärvistä väestöpohjaa. Savolaisia on paljon, rannikkoruotsalaisten jälkeläisiä osa, pohjalaisia ei murteena kovin paljon, hämäläisperäisiä osa, iso kasa muualta tulleita kaivostoiminnan tuomina. Jotenkin minusta länsisuuntaus ei ole sittenkään luonteva. Oulu on perinteisesti ollut kauppapaikka, Iisalmi samoin. Sen vuoksi, jos sote -yhteistyö saadaan aikaan savolaisten kanssa, se tuntuu luontevimmalta ratkaisulta. Ollaanhan sitä Kuopion hiippakunnassa, jos oikein muistan.
Siitä tulokin mieleeni.
Miten Pyhäjärven seurakunnan nyt kävi, kun kuntaliitos peruuntui? Tuliko siitä Haapajärven kappeliseurakunta vai mikä? Sopimuksethan oli tehty, ellen väärin muista, ja kaiketi allekirjoitettukin.

Mietteitä

Muutama päivä sitten HS:ssa oli artikkeli hirvivahingoista. Todettiin että hirvien aiheuttamien kolareitten korvauksiin uppoaa rahaa tuplaten mitä hirvien kaatamisista saatavien lihojen arvo on. Lisänä tulevat hirvien aiheuttamat taimikkovahingot. Pahimmillaan hirvet syövät kolmanneksen istutetuista taimista ja aiheuttavat näin jumalattoman ison vahingon Suomen metsäteollisuudelle ja puunomistajille.
Hirvi on iso, ruma, syöpäläisten peitossa oleva monisatakiloinen ruho täynnä luontaista typeryyttä, joka pakottaa ne tunkemaan vaahto suussa ja silmät pullollaan tielle autojen eteen. Lisäksi se on niin kummallisen suojaväritetty, ettei sitä edes huomaa tien vieressä. Vasta sitten kun se loikkaa eteen sen huomaa, ja huomaa usein liian myöhään.
Vihaan hirviä. Jos hirviä ei olisi, ei olisi hirvikärpäsiäkään.
Inhoan myös taljoja ja sarvia mökkien seinillä ja olohuoneen koristeena. Talja karistelee koitten ja muitten elukoitten irroittamia jouhia ja täytetty sarvipää seinällä on perin möhkö esine, joka todistaa vain omistajastaan jotakin. En edes pidä hirvenmetsästystäkään kovin sankarillisena toimenpiteenä.Siinähän ketju piippalakkeihin pukeutuneita ajomiehiä saattohoitaa elukat ampumalavojen luo, jossa elukka saa sitten kuulaa joka taholta. Toisaalta toivon tälle syksylle tarkkoja laukauksia hirvestäjiltä: mitä vähemmän näitä typeriä olioita liikkuu metsissä sitä turvallisempaa on ajaa teillä.
Metsästysseurueitten ja metsästäjien harraste on ihan ok, ei siinä mitään. Pysyypähän ampumaharrastus - noin puolustusvoimien kannalta ajatellen - kunnossa.
Puolassa, joka on monta kertaa Suomea suurempi maa, hirvikanta on rajattu 10.000 elukan määrään ja sijoitettu vain rajatulle alueelle. Suomessa talvikanta on noin 80.000 yksilöä, luultavasti enemmänkin. Järjetöntä touhua!
Tämä hirvistä.
Reissussa ollessani yövyin hotellissa, jossa vuoteen vieressä oli yölamppu. ihan tavallinen tiffany -tyyppinen lamppu, mutta siitä erikoinen etten saanut sitä toimimaan. Siinä ei ollut missään kohtaa nappulaa tai vastaavaa, josta sen olisi saanut päälle, ei sen paremmin varressa kuin johdossakaan. Johto oli seinässä, lamppu viekotteli pöydällä käyttämään sitä, mutta tarvittava tekniikka puuttui. Tarkastin sen moneen kertaan mutta turhaan. Taputin jopa käsiäni yhteen: niitä on kuulemma sellaisiakin lamppuja jotka reagoivat ääneen. Lopulta luovuin. Tekniikka on ihmeellinen asia joka ei sovellu minulle.
Yhtä asiaa ihmettelen oikeudenkäynneissä.
Syytetty pitää huppua päässään oikeusistunnon ajan ja peittää näin kasvonsa yleisöltä ja lehtimiehiltä. Viimeksi tänään Ylöjärven järjettömien murhien tekijöitä vietiin eri tavoin peiteltynä oikeussaliin. Tuntuu oudolta. Joku tuomari voisi ryhdistäytyä ja karjaista roistoille että perkele, istu suorassa ja huppu pois naamalta. Kunnioitusta oikeusistuntoon.
Saisi luultavasti tietosuojavaltuutetun kimppuunsa.
Sote -piirin luomisessa ollaan nyt itää katsomassa, mikäli huhut pitävät paikkansa. Yhteistyö Kiuruveden, Vieremän , Pyhännän ja Iisalmen kanssa luo voimakkaan sote -piirin, josta on syytä neuvotella. Jokainen haluaa itselleen ja läheisilleen parhaan mahdollisen hoidon ja se paras mahdollinen ei ollut Oulainen. Kuopio keskuspaikkana ja Iisalmi siinä välietappina on hyvä ratkaisu. Kuopioon on sitä paitsi muutama kymmenen kilometriä lyhyempi matka kuin Ouluun. Jyväskylää en tunne lainkaan, mutta ainakin itse olen saanut ystävällisen ja nopean hoidon Iisalmessa. Joten pus kii!
En edelleenkään ole kuullut, että kunnallispoliitikot olisivat ottaneet yhteyttä Pyhäjärven yrittäjiin ja sellaisiin tahoihin, joilla on tarjota elinkeinoelämään tietoa ja myönteistä asennetta. Vaikuttaa siltä, että kuntaliitosasian kariutuminen on hidastanut kaiken muunkin. Nyt ollaan vuosi tehty tyhjäkäyntiä, ensiksi kuntaliitosvouhotuksessa ja sitten sote - yhteistyössä.
Mikä mättää?
Pysähtyneisyyden aika näyttää jatkuvat ensi maaliskuulle saakka. Sen jälkeen tulevat vaalit ja niissä putoaa melkoinen joukko 'yhteistyökumppaneita' pois valtuustosta, se on selvää pässinlihaa. Miksipä siis rehkiä? Hoh -hoijaa!

Ihmeellisiä inhimillisiä

Tasan viikko sitten otin ja lähdin reissuun, josta palasin eilen, melkoisen väsyneenä monin tavoin. Viikko omien ajatusten kanssa ei juurikaan tuonut uusia tai älykkäämpiä tai uraa uurtavia ajatuksia, mutta saipahan tehdä tutkimusmatkan omaan itseensä. Ihan kuin sukeltaisi likaviemäriin.
Lähtiessä tyhjensin postilaatikon ja mukaan tarttui Paikallinen. Luin mielenkiinnolla siinä olleen yleisönosastokirjoituksen. Sisältö jakaantui kolmeen osaan: siinä kiiteltiin ensiksikin valtuuston suoraselkäisyyttä kuntaliitosasiassa, koska enemmistö olisi kaupannut Pyhäjärven Haapajärven maksumieheksi ja uskonut vielä voittavansa asiassa, toiseksi siinä toivoteltiin Pro -liikkeen aatteitten ja ihmistenkin hukuttautumista Pyhäjärveen ja kolmanneksi puhuttiin sitten kauniisti kuntademokratiasta. Se oli hyvä kirjoitus, josta nautin ja jota makustelin ja märehdin lukuisia kertoja.
Kukin tulee uskollaan autuaaksi. Lisäksi tosiuskovan tunnistaa siitä että lauloi tanssi tai todisti tälle mitä faktaa tahansa, tämä sanoo kaiken jälkeen vakaumuksensa mukaan että on oikeassa ja kaikki muut väärässä. Tästähän kaikki uskonnolliset hurmosliikkeet ovat saaneet elinvoimansa ja kannattajansa, tuosta peräänantamattomasta uskonvarmuudesta.
Hieman kertausta.
Kun kuntaliitosasia paljastui salaisuuksien verhon takaa, kuntaliitosneuvottelija Kortelainen ilmaisi hämmästyksensä siitä, miksi näinkin hajallaan oleva alue ja niin kaukana toisistaan olevat kunnat haluavat liittyä yhteen. Virkamiehenä hän joutui parsimaan tätä tilkkutäkkiä yhteen, mutta ilmaisi myös kannanottonaan kansanäänestyksen tarpeellisuudesta - tosin kumpikin asia pimitettiin silloin kuntalaisilta ja tulivat esiin vasta myöhemmin ja silloinkin sattumalta. Kuntaliitosta ajettiin sitten puoli vuotta kiireellä, hirmuisella kiireellä ja salassa pyhäjärvisiltä - tosin vähän väliä luvaten että odottakaa niin kyllä me poliittiset johtajat teille annamme tietoa - ja kun Pro -liike alkoi perätä kansanäänestystä sille ilmoitettiin että olette liian aikaisessa vaiheessa liikkeellä. Kun liike vei kuukautta myöhemmin uuden adressin, ilmoitti poliittinen johto että top top maijastiina, olette nyt myöhässä esityksenne kanssa. Valtuusto päätti sittemmin, että äänin kymmenen - seitsemäntoista myydään Pyhäjärvi ja asetutaan alistettuun asemaan vasalliksi Haapajärvelle.
Valtuuston ja hallituksen kiittäminen suoraselkäisyydestä on melkoista ironiaa ja erityisesti nyt, kun Haapajärvi teki tempun Nivalan kanssa ja ilmoitti pyhäkkäille että juupa juu, olihan niitä kosiopuheita käyty mutta kun ylkä on Nivalassa eikä mitään olla paperille varmistettu. Veteläinen ja hänen kaksinaamainen toimintansa saa minut nostamaan hänelle hattua. Juuri näin pitää tehdäkin, kun kyseessä on oman kunnan puolustaminen. Toiminta on päin vastoin kuin Pyhäjärvellä, jossa tähän mennessä poliitikot ovat olleet kilpaa antamassa virastoja ja virkoja naapurikuntiin, pääasiassa juuri Haapajärvelle. Perusteena on ollut että kun nyt annetaan periksi niin tulevaisuudessa saadaan esimerkiksi kuntaliittymässä isäntäkunnan asema - mihin utopistiseen uskonvarmuuteen sekin perustui? - tai sote -piirissä saadaan isäntäkunnan asema. Tuo sote -piirin isäntäkunta piti olla porkkana, jolla valittiin heikoin vaihtoehto eli Oulainen, joka neljästä ilmansuunnasta antaa huonoimman vastineen, mutta antaisi myös isäntäkunnan aseman Pyhäjärvelle. Myös tämän ratkaisun Veteläinen ehti tyrmätä ja vielä Reisjärven tuella: isäntäkunnaksi olisi muodostunut Haapajärvi. Tässäkin Veteläinen piti tiukasti oman alueensa puolta ja se on kunnioitettavaa.
Sen sijaan en pidä kunnioitettavana sitä, että pyhäkkäille heitellään omien poliittisten johtajien toimesta täkyjä, jotka joko tiedetään ennalta huuhaaksi tai sitten ei yksinkertaisesti välitetä asioista. Jälleen kerran nousee katkera ajatus: kun poliittinen johto ilmoitti että Pyhäjärven asukkaat ovat tyhmiä idiootteja, joille ei kannata kertoa asioitten todellista laitaa, silloin ollaan hakoteillä ja raskaasti. Pystymme kyllä erottamaan hevonpaskan lihapullista.
Ja kirjoittaja: uskossasi vahva, hienoa, mutta huomasitko pikku epäkohdan? Pyhäjärven yrittäjiä oli koolla 27 kappaletta, joista vain yksi sinun lisäksesi oli kuntaliitoksen kannalla. Kuuluvat ilmeisesti nuo 25 niihin tyhmiin idiootteihin, vai?
Kun puhuit että Pro -liike saisi hukuttautua ja mennä ilmeisesti itse perässä, lainasit siinä Anneli Jäätteenmäkeä. Parhaan oletkin löytänyt uskonsisareksesi ja esikuvaksesi! Pyytämättä tulee mieleen että kyseinen ex -pääministeri puhui aina niin totta kuin pystyi eli minimimäärän.
Pro -liike syntyi spontaanisti puolustamaan kunnallisdemokratiaa, josta ei ollut haisuakaan kuntaliitosasian junttaamisessa. Kyseessä ei siis ollut poliittinen liike vaan siinä pyydettiin kuulla kuntalaisten mielipidettä kansanäänestyksen muodossa. Se tyrmättiin kaksi kertaa hallituksen ja valtuuston taholta.
Pyhäjärven historiassa on kolme tärkeintä asiaa, toistan: kolme tärkeintä asiaa. Ensiksi kunnan perustaminen, sitten kaivoksen löytyminen ja kolmanneksi itsenäisen Pyhäjärven säilyminen, tosin sekin nipin napin eikä suinkaan oman kunnan poliitikkojen toimesta. Kiitän edelleen itsenäisyydestä kärsämäkisiä ja reisjärvisiä, joitten järki pelasti kuntaliittymän syntymisen.
Kirjoituksesi loppuosa käsittelee kunnallisdemokratiaa.
Se on tärkeä ja mielenkiintoinen aihe. Käsite kunnallisdemokratiasta tuntuu vain olevan perin hukassa kirjoituksessasi. Kunnallisdemokratia on avoimuutta, mielipiteitten vaihtoa, kuntalaisten mielipiteitten ottamista huomioon, olivat ne sitten mitä tahansa, ja yleensäkin sitä, että asioista voidaan ja pystytään keskustelemaan ilman uhkia taloudellisilla tai muilla seuraamuksilla.
Omalta kohdaltani tiedän, miltä sananvapauden rajoittaminen tuntuu: kiitos siitä vt. kaupunginjohtajalle ja hallituksen puheenjohtajalle. Kunnallisdemokratiaan kuuluu myös oikeus arvostella päättäjiä, olivat nämä omasta mielestään miten suuria ja arvostelun yläpuolella olevia tahansa.
Yksi oire muutoksesta on kuitenkin nyt nähtävissä.
Valtuusto ei antanut hallitukselle valtaa valita ' yhteistyökykyinen' vt -kaupunginjohtaja suoraan kaupunginjohtajaksi, vaan vaati ja sai oikeuden kutsua hakijat haastatteluun. Nyt on edes pieni toivo siitä, että virkaan valitaan Pyhäjärven - ei vallanpitäjien - hyväksi toimiva henkilö.

Suomettumista

Häkämiehen puheesta Yhdysvalloissa on noussut sisäpoliittinen kohu. Siinähän Häkämies sanoi totuuden kolme kertaa: Suomen ainoa turvallisuuspoliittinen ilmansuunta on itä, ja sitä ilmansuuntaa isännöi - tai öykkäröi - Venäjä.
Mikä muu ilmansuunta voisi olla sitten Suomelle vaaraksi?
Norjan kanssa Suomella ei ole muuta kanaa kynittävänä kuin Lahden hiihtokisojen doping -jupakka, joka sai alkunsa norjalaisten toimesta. Ruotsi ei halua hyökätä Suomeen, koska se voittaessaan saisi ristikseen viisi miljoonaa suomalaista entisten Slussenin sissien lisäksi ja siihen se ei suostu. Etelässä on Viro ja se tuskin on uhka Suomelle, sillä pelkästään suomalaisten ostosmatkailu ja poroina esiintyminen on Virolle eduksi. joten jäljelle jää itäinen suunta. Raja railona aukee, edessä Aasia, itä , vai miten se menikään.
Rajamuodollisuuksiin rekat saavat varata kolmen- neljänkymmenen kilometrin jonot, jotka ovat pelkästään kiusantekoa. Luin mielenkiinnolla yleisönosastokirjoituksen, jossa asiaa tunteva kertoi ministerivierailusta raja-alueelle ja hupsista heijaa rekkajonoista ei ollut tietoakaan käynnin aikana. Kyse on vain silkasta pahasta tahdosta. Ja katsotaan vain, kun Venäjän asevoimat voimistuvat, silloin alkaa ilmatilaloukkaukset olla arkipäivää. Nythän niistä Viro kärsii viikoittain. Samaa saavat Nato -maat, kuten Norja ja Englanti kestää tulevaisuudessa nykyistä enemmän. Venäjä pullistelee lihaksiaan.
Ja sopivaa rajaa ei näytä sovulla syntyvän. Virosta Venäjä haluaa viipaleen. Latvia myöntyi samaan pitkin hampain saadakseen rajasopimuksen aikaan. Moldoviasta Venäjä haluaa siivun. Georgiasta pohjoisosan. Suostuttelukeinot ovat entiset: talouspakotteita, uhkauksia, jopa ohjuslaukaisu. Uusin valtausaie on pohjoisnapa, jonne sukellusvene vei titaanista valmistetun lipun. Kaasuhanojen sulkemisen tietävät hyvin Valko-Venäjä ja Ukraina.
Venäjä hyökkää myös nettisivustoilla. Valtion yhteyksistä lähetettiin roskapostia tukkimaan Viron viralliset tietoyhteydet patsaskiistan aikaan, kiistan jonka todellinen syy on vain Venäjän johdon harhaisissa ajatuksissa. Jos aletaan kaivella patsaita, niin missä ovat suomalaispatsaat Karjalassa, vaikkapa hautausmailla? Ei missään, koska hautausmaat on hävitetty. Harasoo. Ja innokkaista apureista ei ole pulaa: Putin - Jugend on nuorison äärijärjestö natsityyppisine ohjelmineen. Sieltä tulevat Venäjän tulevaisuuden johtajat, selitetään.
Niin kauan kuin Karjala on miehittäjän käsissä, niin kauan ystävyydenvakuuttelut ja muu imellytys naapurimaitten välillä on teatteria. Jeltsin oli halukas myymään alueen viidellätoista miljardilla eurolla, mutta Suomen johto torjui ajatuksen. Tulee kalliiksi, perusteltiin. Jos kerran oman maan luovuttaminen on parempaa kuin sen hankkiminen takaisin, ehdotan että Helsinki luovutetaan Kehä III - tieltä etelään Venäjälle ystävyyden osoitukseksi.
Jopa historia todistaa Häkämiehen puheet tosiksi. Viimeksi Suomeen hyökkäsivät englantilaiset kaksisataa vuotta sitten Länsimaista, tosin viime maailmansodassa Suomi oli sodassa esimerkiksi Guatemalan kanssa, mutta pommituksia ei näistä maista ilmaantunut. Sen sijaan koko Suomen historian ajan idästä on tullut milloin rappareita ja ryöstäjiä, milloin piippalakkista miehittäjää. Ja koska Venäjän historiankirjoitus on sitä mitä on, viime sodat ovat yksiselitteisesti tsuhnien syytä rauhaarakastavien naapureitten kimppuun hyökkäilynä.
Oma lähihistoria on perin kesannolla Suomessa. Nöyristelyn, suomettumisen ja alistumisen aika on takana ja historiaa, mutta sama teema näyttää vaivaavan poliitikkoja edelleen. Joku Tiitisen lista on tästä hyvä esimerkki: vaikka on kulunut jo parikymmentä vuotta tietojen saamisesta, listaa pimitetään yhä. Ettei vain olisi tunnettuja ministerinimiä listassa vaikka toisin väitetään? Niin kauan kuin tässä vallitsee pimitys, niin kauan myös epäily nostaa rumaa päätään.
Pienimuotoisena pimitys jatkuu myös Pyhäjärvellä.
Kyselkääpä valtuuston ja hallituksen puheenjohtajilta tai muilta näkyviltä paikallispoliitikoilta jotakin, mitä tahansa. Esimerkiksi vaikkapa sitä, käydäänkö edelleen salaa neuvotteluja kuntaliitoksesta. Tai paljonko edellinen kuntaliitoshölmöily tuli kunnalle maksamaan? Varma vastaus taataan, eikö?

Hämmästyttävää

Valtuuston puheenjohtaja kirjoitti palstallaan - ehkä huomaamattaan - millaisen taipuisan tyypin hän haluaa uudeksi kaupunginjohtajaksi: käsikassaran joka on samaa mieltä ja myötäilee kaikkea mitä hän ja hallituksen puheenjohtaja haluaa milloinkin. Ja jota voi ohjailla mielensä mukaan. Jos ja kun tällaista kollaboraattoria halutaan isoon virkaan ja isoihin saappaisiin, näköpiirissä on mies, joka täyttää nämä vaatimukset ja jopa ylittää ne: näyttöä on jo riittävästi. Se, että marionetti Pyhäjärven johdossa on iso onnettomuus pitäjälle, se ei päättäjiä näy liikuttavan pätkääkään. Oma valta on aina yleisen hyvinvoinnin edellä, aina ja iankaikkisesti.
Kaupunginjohtajan valintakriteeriksi ei mielestäni riitä, että on kepulainen ja perseestä.
Kahdeksan hakijaa ja luultavasti joku tuntematon, joka ei halua nimeään julki. Melkoisen vähän hakijoita. Jos tästä joukosta ei pätevää löydy, on syytä harkita panna virka uudelleen auki. Houkutelkaa Sievistä Markku Koski.
Haapajärven kaupunginjohtaja neliapila-Veteläinen nousi mielessäni huomattavasti: nainenhan on pelimies! Pelaa sujuvasti kaksilla korteilla milloin Pyhäjärven kanssa ja nyt Nivalan kanssa. Kun Pyhäjärvestä ei tullut Haapajärven velkojen maksajaa ja konkurssista pelastajaa - ei tosin pyhäjärvisten ansiosta vaan reisjärvisten ja kärsämäkisten tuella - alkaa Haapajärvellä olla kiire löytää maksumies. Liitto Nivalan kanssa on melkoinen epätoivon ilmentymä, sillä se tiehän oli jo kertaalleen kuljettu loppuun ja ajatus liitosta oli päättynyt melkoiseen epäsopuun. Nyt siis uusi yritys johtanee 18.000 asukkaan pakkoliittoon, jossa Nivala on häviävänä osapuolena. Ei ihme että Nivalassa ollaan herättelemässä Pro-Nivala -liikettä.
Nyt sitten herää kysymys sotesta.
Soteen piti tulla Pyhäjärven,Haapajärven, Reisjärven ja Kärsämäen lisäksi Pyhäntä. En tiedä tarkkoja syitä, miksi asiaa on viety juuri näitten kanssa eteen päin, sillä Oulaisten sairaala on neljästä mahdollisesta sairaalasta heikoimmin palvelukykyinen. Jos kyseessä on huokein tarjous, asiaa voi ymmärtää paremmin, mutta silloin kannattaa hintaa kysyä Kuppari-Ievalta. Häneltä saattaa tulla huokein tarjous.
Nyt kun Haapajärvi lähtee omille teilleen, miten käy soten? Jos oikein muistan sotepiirien paremmuusjärjestyksen, toisella sijalla oli Iisalmen-Kuopion suunta. Kannattaa tutkia!
Yhtä asiaa en jaksa ymmärtää.
Valtuusto on kansan palvelija, joka on valittu äänestyksellä edustamaan kuntalaisia. Painotan sanaa 'palvella.' Valtuusto ja hallitus on palvelija äänestäjille, ei Euroopan omistaja kuten viime valtuustokaudella näyttää käyneen. Kysyttiin sitten mitä tahansa puheenjohtajilta, vastauksena on mykkyys ja halveksiva hiljaisuus. Hyvänä esimerkkinä on kysymys paljonko sekoilu kuntaliitosasiassa tuli maksamaan, kun yli 80 kokousta järjestettiin ja ne eivät taatusti olleet ilmaisia. Vastauksena on ollut hiljaisuus. Vaikka muutokseen on enää aikaa puoli vuotta, kyseessä on puolen vuoden hiljaisuus ja pysähtyneisyyden aika.
Olenko väärässä: ei ennen valtuuston ja hallituksen toimia ole näin ankarasti arvosteltu kuin viimeisen vuoden aikana on tapahtunut. Katsokaa esimerkiksi Suomi24 -palstaa netissä. Siellä ei juuri kehuja näy. Ei kyllä ole juuri aihettakaan ollut.

Varoituksen sanoja

Suomessa kuoli 2005 noin 5000 ihmistä, pääosin miehiä, erilaisiin alkoholista johtuviin myrkytyksiin, maksakirroosiin ja muuhun alkoholin liikakäytön aiheuttamiin kuolemiin. Lisäksi alkoholin lasketaan aiheuttavan viidellesadalle ihmiselle vuosittain syövän. Kyseessä on siis merkittävästä määrästä ihmisiä, joilla on perhettä, sukua, ystäviä ja erilaisia velvoitteita, ainakin osalla.
Nyt halutaan panna piste hutikkahommille. Niin alkoholin kuin tupakankin pakkauksiin tulee julma kuva ja kuolematon teksti, joilla päättäjä uskoo voivansa vaikuttaa käyttäjäkuntaan.
Näkisi vain.
Ne jotka juovat suoraan pullosta tulevat käyttämään ruskeaa paperipussia kääreenä peittämään varoituksia. Tupakkamies polttaa vaikka askina olisi pääkallo. Yhtä tyhjän kanssa: kyseessä on Alkon tyttären aikaansaama kampanja, jolla yksityiset viinintuojat nitistetään kuluihin, joita varoitustekstien liimailu pullojen kylkiin aiheuttaa.
Esitänkin nyt harkittavaksi seuraavaa:
Kehitetään alkoholiautomaatti. Viinakaupasta ostetut pullot on varustettava lukkolaitteella, jonka avaamiseen ainoastaan automaatti soveltuu. Kone nielee viinapullon, viinit ja mäyrikset ja anniskelu alkaa. Kone tunnistaa juopon ulkonäön - se on helppoa nykytekniikkaa - ja kaataa lasillisen. Muutaman lasillisen jälkeen kone alkaa tulla epäluuloiseksi ja niin alkaa kysely- ja testausvaihe. Kone kysyy yksinkertaisia laskutehtäviä tai pyytää lausumaan alppikukan nimen.Rhododentron on selvällekin vaikea lausua, humalan eri asteissa se muuttuu yhä vaikeammaksi ja kalsarikänninen ei saa siitä enää mitään tolkkua. Tässä vaiheessa kone on jo aikaa sitten lakannut anniskelun ja paasaa Erkki Tuomiojan äänellä viinan kirouksesta ja Turmiolan Tommin elämänkaaresta.
Jee!
Mutta piruako näitä rajoituksia jätetään pelkästään viinaan ja tupakkaan. Otetaan terveysharppaus kerralla. Siinä säästyy tuskaa pienistä askelista, kun kipukynnys ylitetään kerralla eikä käy kuten sillä koiranomistajalla, joka halusi lemmikkinsä tuntevan vain pikkuhiljaa kipua ja leikkautti siltä häntää sentin kerrallaan. Otetaan esimerkiksi peruselintarvike voi. Voi on monin tavoin hyötytuote, mutta terveysfasistit luokittelevat sen lihottavaksi aineeksi. Voi voi! Totta maar se saattaa lihottaa jos leivän päälle pistetään tanakka kerros mitä tahansa ravintorasvaa. Tai syödään ylettömiin. Tai syödään leipää puuron kanssa, kuten savolainen paksuposki tekee. Sillä mikä tahansa elintarvike voi olla vaaraksi jos jollekin asialle ja elimelle ihmisessä, jos emnettä mättää suuhunsa määrättömiin. Jopa veden ylenmääräinen juominen voi vaarantaa terveyden.
Suomalainen vie tupaantuliaisiksi leipää ja suolaa - mistähän tuokin tapa lie lähtenyt? Kiinassa oli tapana tuoda vihamiehelle pussi suolaa: vanha kiinalainen itsemurhatapa oli syödä kilo suolaa ja kuolla sen jälkeen tuskallinen kuolema. Se, periytyykö suomalainen suolapussi sitten kiinalaisesta perinteestä, sitä en mene sanomaan. Onhan suomalainen oppinut monta asiaa naapurikansoilta, miksei sitten tätäkin. Ja samaa sukujuurta ollaan kiinalaisten kanssa. Ettekö usko? Katsokaa sitten, miten normaalisuomalaisen miehen silmät muuttuvat vinoiksi siinä vaiheessa kun koskenkorvapullon korkki narahtaa auki.
Varoitusten antoa voidaan laajentaa myös yhteiskuntaan. Politiikka vaarantaa turvallisuutesi! Sähköyhtiöt varastavat laillisesti! Peseydy kerran vuodessa: tutkimus on osoittanut että sen iho kestää niukin naukin, mutta kärsii jos läträät suihkussa kerran päivässä! Puhu naisellesi pehmeitä: nainen rakastaa korvillaan! Opiskeluun kulutettu aika syö työeläkkeesi suuruutta! Ja niin edelleen.
Varoituksen sanoja tulee laajentaa myös muuhun elämiseen. Satakymmenvuotiaalta eteläkaukaasialaiselta mieheltä kysyttiin hänen pitkän ikänsä salaisuutta. Miekkonen ilmoitti ettei ole ikinä uutisia lukenut tai kuunnellut eikä naiseen koskenut. Mahtoi olla pitkäveteistä touhua! Mutta ilmeisen tehokasta: jos haluat elää pitkän elämän, ota tästä oppia. Tosin en ole varma mitä 'elämällä' tässä tarkoitetaan.
Toisaalta: teki mitä hyvänsä tai jätti tekemättä, sama lopputulos häämöttää ennemmin tai myöhemmin ja piru perii omansa. Ja viimeiseen sydämenlyöntiin se sydänkin pumppaa.

Elokuun alakuloa

Kirjoitin juuri blogin ja pääsin liki viimeisille riveille, kun painoin ilmeisesti jotakin sellaista nappulaa tässä pirun kehittämässä vehkeessä jota ei olisi pitänyt painaa ja tuloksena kone poisti kuuliaisesti koko tekstin. Tämä on siis toinen pakina tälle illalle. Jos sekin menee harakoille, haen ulkovarastosta kirveen ja käsittelen konetta asiantuntijan tavoin.
Pyhäjärvelle valitaan kaupunginjohtaja jonkin ajan päästä. Se ei ole läpihuutojuttu Pyhäjärvelle, sillä se on tärkeä ja vieläkin tärkeämpi asia pitäjän tulevaisuuden kannalta.
Kun on seurannut sivusta valintakriteerejä, jää jotenkin hämmästelemään miten valintaperusteita on laskettu ylemmästä korkeakoulututkinnosta alaspäin. Eikä sillä toisekseen ole mitään käytännön kanssa tekemistä, kun muistaa vuosikymmenten maan tavan. Sillä vaikka kaupunginjohtajan tehtäviin kuuluu tärkeimpänä elinkeinojen ja yrittäjyyden suosiminen ja hankkiminen, pyrkiä itsenäiseen ajatteluun ja osata hallintokäytäntö, näitten yli mennään rytinällä. Jos on valmiiksi suitsittu tikapuuhermostolla varustettu ja ilman omia mielipiteitä oleva henkilö, hänet runnotaan vaikka väkisin pätevämpien edelle. Tuli mieleen vuosia vuosia sitten pakina, jossa mainitsin kuntaan hankitusta virkamiehestä, että tosin oli luku- ja kirjoitustaidoton mutta kun oli oikea jäsenkirja... Sain palautetta kolmelta virkamieheltä, jotka väittivät kivenkovaa että olin kirjoittanut heistä. Jippii.
Kaupunginjohtajan ensisijainen homma mielestäni on saada uusia yrittäjiä ja turvata entisten työllisyys. Pidän esimerkkinä Keitelettä: siellä kunnanjohtaja kiersi pitkin maata ja hankki paikkakunnalle isoja yrityksiä ja loi samalla kunnalle hyvinvointia ja tulevaisuutta. Samaa odotan uudelta kaupunginjohtajalta. Se ei ole pelkästään hurskas toive. Täällä on pirusti asenteissa siivottavaa yritysten tulemiseksi paikkakunnalle. Sen vuoksi haluaisin vaatimuksiin liitettäväksi vielä yhden kohdan: joko tulosta tai ulos.
Samaa tulosvastuuta odottaisi monelta muultakin. Tulos tai ulos.
Pro Pyhäjärvi -liikettä hätistellään esiin, huomasin Suomi24 -keskustelupalstalta. Pro -liike syntyi spontaanisti puolustamaan kuntademokratiaa vaatimalla kansanäänestyksen suorittamista tärkeässä - ehkä pitäjän historian tärkeimmässä - asiassa ja tuloksena oli se mikä oli, sylky suoraan naamaan. Jos oikein muistan, vuosikymmebiä sitten koiraverosta yritettiin saada kansanäänestystä aikaan, joten perinteitä on. En ole huomannut että Pro -liikettä olisi millään tavoin noteerattu päättäjien toimesta, vaikka Prolla olisi valmiita ja pitkälle mietittyjä ehdotuksia monessa asiassa. En tosin ole huomannut että päättäjät olisivat millään tavoin ottaneet yhteyttä paikkakunnan yrittäjiin, joilla myös on paljon asioita annettavana.Päättävä luokka on valinnut bresneviläisen pysähtyneen ajan esikuvakseen ja pysyttelevät siinä tiukasti linjassa, kuin kuollut kala maitipuoli ylös päin. Jippii.
Ensi vaaleihin on pyöreästi puoli vuotta. Jospa siihen saakka sinnittelisi. Sillä siivoamista täällä tarvitaan, perusteellista siivoamista. Jo riittää!
Ulkona on nyt täysi pimeys, kello on jotakin yksitoista. Päästän koiran ulos pihalle, istun ulkoeteisen pehmustettuun tuoliin ja alan seuloa elämäni tuhkakasoja. Tämä lämmin yö, lehtien kahina ja maan voimakas tuoksu on sille ihan oikea ajoitus. Eipä silti että tässä yksinäisyydessä olisi valittamista, ei toki. Voi olla niin itsekäs sika kuin pystyy, keittää vaikkapa neljänä peräkkäisenä päivänä riisipuuroa eikä kukaan tule valittamaan yksitoikkoisesta ruokavaliosta. Tai voi lukea aamukolmeen romaania ja jos sen jälkeen iskee oluenpiru kimppuun, voi vapaasti hakea jääkaapista mäyräkoiran vuoteen viereen. Neljä tyttöä ovat maailmalla, kuka missäkin. Käyvät silloin tällöin katsomassa, Kaipaan heitä. Ilman lapsiani minulla olisi tosiaan pelkkää tuhkaa käsissä.
Kyllä se tästä.

Tekniikan ihmelapsi

Lauantaiyönä heräsin salamaniskuun:välähti ja samaan syssyyn ukkonen mylvi päällä. Siinä sitten unenpöpperössä kokeilin mitä laitteita toimii ja mitä ei: televisio oli ookoo mutta tietokone oli antanut henkensä sähkötekniikan jumalille. Modeemi, mikä sen tarkoitus lieneekään, oli tulikuuma ja haisi sähköpalolle. Joten töpseleitä irti ja modeemi sinkkisankkoon kaiken varalta.
Sain tänään, keskiviikkona, siihen uuden osan ja sitten ei kun asentamaan. Olen täysi tumpelo kaikessa mikä liittyy tekniikkaan ja jotenkin sormet jäykistyvät kimpuksi porkkanoita, kun pitää asentaa jos johonkin reikään ja väliin piuhoja. Muutenkin tietokoneen taus oli jo ennestään tiukkaan nippuun sotkeutuneita johtoja - laskin niitä yhteensä kuusitoista - joitten tehtävää tai tarkoitusta en tiedä enkä haluakaan tietää. Uuden modeemin johdotus ei ollut samaa kuin entisen, mutta koska sieltä aina löytyi jokin uusi kolo piuhalle, asensin, kokeilin, kirosin ja kokeilin uudelleen. Ja katso: minusta on tullut tekniikan ihmelapsi ja kone alkoi toimia! Lisäksi minulla on nyt säkillinen tuoreita ilmaisuja ja ennenkuulemattomia kirosanoja vastaisen varalle.
Sadan metrin päässä oleva pirullariivattu kirkko on maamerkki, joka herättää aina ukonilmassa kiinnostusta. Ei ole sellaista ukonilmaa etteikö se kävisi kurkistamassa kirkontornia ja kurittamassa sitä. Yhtenäkin myöhäsyksynä, kauan sen jälkeen kun ukonilmat olivat ohi siltä syksyltä, yksi ainoa salama ja jyrähdys kävi muistuttamasta itsestään ja särki sähkölaitteita. Ennen kuin siirryin kokonaan matkapuhelimen käyttöön, salama nitisti vähintään yhden lankapuhelimen kesässä, ja se alkoi käydä hermoille.
Mutta nyt on kaikki siis kunnossa. Ei ehtinyt edes tulla vieroitusoireita tietokoneettomuudesta. Kummallista: vielä puolitoista vuotta sitten en osannut panna edes tuota rakkinetta käyntiin ja olin lasteni hyväntahtoisen pilkan kohteena. Fossiilikin näköjään oppii jotakin pakon edessä.
Olen viimeiset päivät istuskellut ulkoeteisessä tekemättä mitään muuta kuin lueskellut kirjoja ja nauttinut laiskuudestani. Sain lievän ruokamyrkytyksen - oma huolimattomuus - ja se tuotti varpusparven vatsaani. Ulkoeteisestä on puolikymmentä askelta vessaan lähteen päälle, ja kun hommaa joutui hoitamaan neljä kertaa tunnissa täyspäiväisesti, siinä riitti hommaa niin ettei tarvinnut ajatellakaan töihin menoa. Kaksi kirjaa ja yksi viiden kilon mansikkalaatikollinen myöhäkesän erikoismakeita mansikoita - pitihän vatsaa täyttää jollakin että istuntoihin riitti aihetta - on toisaalta ihan mukava yhdistelmä. Onneksi tänään on päivä uusi ja lintuparvi häipynyt.
Vaikka ruoka ei maistunut niin tulipahan sitäkin ajateltua ja haaveiltua. Nimittäin kylmäsavustetuotteita: ihanaa sitkeää suolaista kylmäsavusikaa eri muodoissaan, jota saa erikoisesti Saksasta. Raksuvakuorisia Jägerwurstmakkaroita. Kymmenillä eri tavoilla savustettuja pieniä paistipaloja. Raakakypsytettyjä sisäfileitä silavapäällysteessä. Rullalle käärittyjä ja kylmäsavustettuja hanhenrintapaloja. Valkohomeisia metwursteja. Nami! Jo pelkästään näitten asioitten perässä kannattaa käydä Saksassa. Eivätkä ole edes hinnalla pilattuja, sillä Saksassa, päin vastoin kuin Suomessa, kilpailu toimii ja hinnat ovat asiallisia. Paitsi oluessa ja viineissä, joissa hinnat ovat naurettavia: kun ostaa korillisen hyvää saksalaista valkoviiniä, hinta on suomalaishintoihin nähden liki ilmainen. Tuntuu siltä että perään vielä heitellään rahaa, kun kaupasta lähtee.
Neljän päivän paastoaminen näyttää tekevän nälkäiseksi, huomaan. Onneksi minulla on tätä materiaalia riittämiin kuin rasvahäntälampaalla, eikä muutama paastopäivä tee lovea mihinkään.
Seuraavaksi odottelen saunapalvattuja lampaita, joilla täytän pakastimen talvea varten. Niitten pitäisi saapua jossakin syyskuun alkupuolella ja joita sitten talvipakkasilla voi kalvaa naama rasvasta kiiltäen ja luita koiralle viskoen. Se on onnea se!

Matkalla

Aamulla puoli seitsemän matkaan. Koira on innoissaan: se rakastaa automatkoja ja on innokas tulemaan mukaan. Tiedossa on täysi päivä, ajoa siksakkia pitkin ja poikin Suomea, aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta ja kaiken aikaa ajoa vasten aurinkoa.
Siinä jäi paljon mietittävää.
Aiheita kyllä riitti.
Niin kuin naisen rinnat.
Katsoin nimittäin televisiosta ohjelmaa, jossa meksikolaissyntyinen nainen oli täyttänyt rintansa maailman suurimmiksi ja päässyt siten Guinnessin ennätysten kirjaan. Muistaakseni eri operaatioita oli ollut yli kahdeksankymmentä, ja sen mukainen oli lopputuloskin. Koska en katsonut ohjelmaa alusta pitäen, ei minulla ollut käsitystä millaiset tissinlutrakkeet olivat olleet ennen silikonilla täyttämistä, mutta lopputulos oli näyttävä: kuin kaksi isoa ilmapalloa viimeisiin saakka puhallettuina, kovina ja liikkumattomina. Saattoi olla - ja varmasti olikin - että nainen itse piti itseään täydellisenä, varsinkin kun silikonikäsittelyä oli jatkettu huuliin ja muuallekin, mutta ainakin minä sain siitä syyn hysteerisen naurunpurkaukseen. Anteeksi vain.
Sillä luomu on aina luomua, tässäkin asiassa.
Saattaa tietysti naisen itsetunnon kannalta hyväksi käyttää kohtuullisesti implantteja, jos rinnasta on tullut luppakoirankorva. Silloin lopputulos on ihan ookoo, mutta televisiossa näytetty täytetty hirvitys on taatusti vaatinut kottikärryllisen implantteja.
Toinen mieleen painunut katsominen alalta oli kaksiosainen bordellikuvaus. Siinä amerikkalainen bordelli esitteli taitojaan ja työmenetelmiään ja mikä merkillisintä, asiakkaat olivat kuvauksessa innolla mukana. Ilmeisesti siellä on eri kulttuuri kuin Euroopassa, sillä luulisi bordellin asiakkaan jotenkin kaihtavan julkisuutta. Mutta ei: siellä suorastaan ylvästeltiin viidentoista minuutin kuuluisuudella.
Näitä mietin ja ajelin rauhallista tahtia lähelle Mikkeliä ja siitä uusi suunta kohti Tamperetta.
Kalevassa oli jatkojuttu, jossa toimittaja oli tehnyt minusta muotokuvaa. Siinä käsiteltiin myös pakinointia. Toimittaja oli kaivanut Pyhäjärven Sanomien kannan asiaan ja se hämmästytti minua. Ilmeisesti lehti oli , kirjoituksen mukaan, jo pitemmän aikaa miettinyt potkuja, ja kun siihen sitten tuli kuin jumala taivaasta kaupungin parivaljakon uhkavaatimus päälle, homma hoidettiin hyvässä yhteisymmärryksessä loppuun saakka. Jos näin oli, mikäpä siinä. Ääni on Jaakopin ääni mutta kädet ovat toimituksen karvaiset jalat.
Olkoon.
Tuli mieleen yhden englantilaisen poliitikon miete, jossa mies ilmoitti mielipiteensä vihaamalleen toimittajalle, jotenkin näin: Inhoan kirjoituksiasi mutta olen valmis taistelemaan loppuun saakka, että saisit kirjoittaa vapaasti. Siinä oli sananvapaudesta hieno mietelmä.
Sillä sananvapaus on kirjattu myös Suomen perustuslakiin. Ja sananvapaudelle osaa antaa arvoa vasta sen jälkeen, kun sen on menettänyt.
On näköjään turha yrittää kysyä yhtään mitään kunnan päättäjiltä: eivät vastaa, eivät sen paremmin minun kuin muittenkaan kysymyksiin. Näitä kysymyksiä kun on tullut lukuisia esiin esimerkiksi Suomi24 -palstalla, mutta hiljaisuus, täydellinen hiljaisuus on vastauksena.
Ovatko herrat hallinnossa niin korkeissa sfääreissä, ettei rupukansan ääni enää kuulu? Tulee taas kerran mieleen heidän käyttämänsä sanat ' typerä' ja 'idiootti,' kun he puhuvat kuntalaisista.
Rupesi ärsyttämään ja väsymys huuhtoutui pois.
Lohjalla eksyin sitten, kun minulla ei ollut kunnon karttaa mukana ja siellä ei viitoitus toimi. Suunnistin kohti Siuntiota, josta kuulemma pääsi perille, mutta en koskaan löytänyt Siuntiota. Sen sijaan olin yhtäkkiä oikeassa paikassa, ihme oli tapahtunut, ihme. Lähdin paluumatkalle kahdeksan jälkeen, ajoin liki pysähtymättä pimenevässä illassa ja yössä, koira piti hereillä kerjäämällä silittelyjä ja taputuksia, ja kahdenkymmenen tunnin ja tuhannenkahdensadan kilometrin ajon jälkeen olin kotipihassa.
Matkustaminen avartaa.

Disaineria

Televisiossa esitetään ohjelmaa, jossa normaali suomalaismies löksöttävine housuineen ja ryppyisine paitoineen muutetaan hienohelmaksi muutamien alan asiantuntijoitten, ilmeisesti miespuolisten alan ihmisten toimesta. Kyse on jonkinlaisesta initiaatiomenosta, jossa lopputulos on sitten kaikkien ihasteltavana.
On se niin sööttiä, niin sööttiä. Käsilaukku vain puuttuu.
Itse asiassa minun piti puhua miesten käsilaukuista.
Nykyinen miehen käsilaukku kun tuppaa olemaan vyötäisille vedetty musta tavarapussi, joka sisältää kännykän, riittävästi rahaa istua kaljalla terassilla ja jotakin satunnaista tilpehööriä.Entinen ja huonoksi havaittu tapa oli perstaskusta puolittain esillä oleva lompakko, joka tippui yleensä huomaamatta terassin lattialle. Nyt nämä tyylin taiturit esittävät, että miehille pitää suunnitella oma käsilaukku. Ihan tyylin takia.
Siinä on vaikeaakin vaikeampi tehtävä, pelkään.
Jos kyseessä olisi naisten malli, se olisi helppoa kuin mikä. Otetaan kasa nahkaa ja kursitaan siitä myssykkä ja isketään kylkeen isolla Prada tai mitä niitä suuria merkkejä onkaan, pannaan hinta jolla saisi uuden pikkuauton ja vot: laukku on huippumuotia ja myy kuin häkää.
Miehen käsilaukun tulee olla tilava ja muistuttaa joko asiapullosalkkua tai työkalupakkia. Värit hillityn musta, harmaa tai tummaa ruskeaa. Ei koristeita, kromia voi olla jonkin verran hillittynä mukana. Tukeva kahvaosa.
Itse asiassa meillä on jo koeteltu malli kyseisestä käsilaukusta. Mäyris, tusinan verran kaljaa pahvipakkauksessa kuuluu miehen kuin miehen vakiovarustuksiin näin kesällä, eikä kukaan kiinnitä laukkuun mitään huomiota. Kun käsilaukun suunnittelee lähtökohtanaan mäyräkoira, asia menee läpi ja näin miehetkin hyväksytään käsilaukun kantajiksi.
Idea on vapaasti kopioitavissa.
Käyn seuraamassa Suomi24 -keskustelupalstaa mielenkiinnon vuoksi. Jostakin syystä Pyhäjärvelle ei ole omaa osastoa,vaikka Yleistä Pohjanmaalta -palstan enemmistö on pyhäjärvisten kirjoittamaa. Teksti on monesti perin raivokasta ja turhautunutta. Turhautuneisuus purkautuu paikallispoliitikkoihin, joilta vaaditaan vastauksia - turhaan - ja vaaditaan eroa viroistaan. Nuorison käyttäytymistä arvostellaan, Pyhäsalmen keskustan roskaista olemusta ja ankeaa ilmettä arvostellaan, mutta suurimman tilan vie sättiminen, jonka kohteena ovat kaupungin vt. johtaja, johtavia virkamiehiä, valtuuston ja erityisesti hallituksen jäsenet, paikallissanomat, paikkakunnan tulevaisuus ja muu vastaava. Nimeltä mainiten pyydetään vastauksia kysymyksiin, ja yhtä kaikki turhaan: kukaan nimetyistä ei ole vastannut yhtään kertaa tavullakaan. Olen itsekin osallistunut pari - kolme kertaa, tosin omalla nimelläni, ja pari kertaa nimimerkillä keskustelun kulkuun. Ihan mielenkiintoinen palsta ja näyttää pyhäjärvisistä sen normaaliin elämään liittyvän puolen, joka tahtoo jäädä juhlapuheitten alle.
Sitten jankutusta.
Missä viipyy elinkeinoelämän uudistaminen Pyhäjärvellä? Missä viipyy esimerkiksi kokous, johon kerääntyvät niin päättäjät kuin pyhäjärviset yrittäjät keskustelemaan, suunnittelemaan ja tekemään tulevaisuutta? Luulisi kokousten olevan tuttua valtuutetuille, jotka ovat pitkin kevättä kokoustelleet yli kahdeksankymmentä kertaa tyhjän panttina kuntaliitosasiassa. Siitä tulikin mieleeni: kysyttiin paljonko tämä kokousrumba tuli maksamaan kaupungille? Ei taatusti ollut ilmaista huvia - kertokaa,virkamiehet! Kun maksetaan ensiksi kokouspalkkiot, sitten matkakorvaukset, menot muut, syntyy taatusti sievoinen summa.Riittääkö 80.000 euroa Kankkulan kaivoon? Missä vaiheessa on elinkeinohommassa virtaviivaistaminen? Se ettei joku virkamies pysty hautomaan uusien yrittäjien papereita viikko- ja kuukausikaupalla ja odota, että yrittäjä kyllästyy ja lähtee etsimään paikkaa muualta. Tämä kun tuntuu olevan paikkakunnan tapa.
Valtuustolla ja hallituksella on vielä kahdeksan kuukautta aikaa hoidella asioita. Pelkäänpä ettei homma ole nyt niin helppoa kuin ennen, jolloin kuunneltiin yhden äänen ylivaltaa ja mentiin nöyrästi perässä. En usko että tämä loppuaika on mitenkään hedelmällistä aikaa. Pikemmin tyhjäkäyntiä ja odottelua, pysähtyneisyyden aikaa. Pro -liikkeen aiheuttama kuohunta laskeutuu, kaikki positiivinen menettää hiljalleen makunsa, odotetaan uuden valtuuston kokoonpanoa apaattisina. Katsokaa vain tarkasti!
Päättäjät: mitä pahaa pyhäjärviset ovat tehneet kun heitä rangaistaan?
Niinpä.
Paljon on kysymyksiä mutta vähän on vastauksia.

Kiven alta löytynyt

Toissapäivänä Kalevan toimittaja soitti.Oli lukenut sananvapautta koskeneen blogini ja kiinnostui asiasta.Kävi tänään luonani ja kyseli asiasta lisätietoja.
Olin miettinyt pääni puhki asiaa.Ensiksikin asian vetäminen julkisuuteen tietää Pyhäjärvelle lisää huonoa mainosta,Muhoksen kaksi murhasyytteessä olevaa miestä kun sattuu olemaan Pyhäjärveltä ja äskettäin poliisia telonut mies pidätettiin Pyhäsalmessa. Toinen on Pyhäjärven Sanomien asema: syytön se tavallaan on, kun kaupunginjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja yhdessä masinoivat uhkauksen, että mikäli pakinointia ei suitsita, kaupunki lopettaa ilmoitusten antamisen Pyhäjärven Sanomille. Vuosittain summa on niin suuri, ettei sitä ole juuri varaa menettää. Eikä se ole sen paremmin toimituksen kuin päätoimittajankaan vika, koska johtokunta päättää ja määrää asioista, tämä selvennykseksi. Sen vuoksi ilmoitin toimittajalle useaan otteeseen, etten halua lehden joutuvan kärsimään asiasta, puun ja kuoren väliin joutui yrittämättään.
Mielenkiintoinen tilanne toisaalta. Tässä vt. kaupunginjohtaja Viitasaari toimi kuin pölkkypää konsanaan pyrkiessään olemaan höyli Paavo Leskiselle. Kolmas osapuoli oli sitten kulttuurijohtaja, joka on samalla Sanomien johtokunnan/hallituksen jäsen ja joka toi kaksikon kiristysuhkauksen lehdelle. Kun nyt on kaupunginjohtajan vaali julistetaan elokuussa auki, nykyinen vt. on siinä vahvoilla. Hän on todistanut olevansa nöyrä käskyläinen ja ns. 'yhteistyökykyinen' sanan kaikissa muodoissa, joten hän on taatusti Leskisen suosikki valinnoissa.
Luoja Pyhäjärven kaupunkia suojelkoon moiselta!
Sillä kaupunginjohtajan kuuluu olla eniten elinkeinon kehittäjä, hankkia lisää yrittäjiä paikkakunnalle, hoitaa taloutta ja vasta toissijaisesti olla jonkun talutusnuorassa.
Miksikö sananvapaus on sitten niin tärkeä asia?
Suomi on tutkimuksen mukaan sananvapauden kärkimaa koko maailmassa. Kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu voida arvostella ja esittää vapaasti omia kannanottojaan ilman,että heitä sen takia vainottaisiin. Tässä suhteessa voidaan verrata sananvapautta vaikkapa Venäjään, jossa se on nykyään harvinaista herkkua Jeltsinin hetkellisen vapauden jälkeen ja kuristuu yhä pienemmäksi ja pienemmäksi. Suomessa saa ja voi kirjoittaa nimellä ja nimimerkillä ihan mistä asiasta tahansa ja niin kärjekkäästi kuin uskaltaa. Itse asiassa Suomen Journalistiliitto tietää vain yhden aikaisemman tapauksen, Savossa, jossa kaupunki olisi saanut jonkun lehden hiljaiseksi uhkailemalla sitä samaan tapaan kuin Leskinen ja Viitasaari Pyhäjärvellä.
Hyvä pojat! Pääsette historiaan!
Tämä kaikki tietysti kaikella asianmukaisella kunnioituksella.
Joten kun kysyttiin, milloin voin kirjoittaa uudelleen Paikalliseen, voin vastata heti tässä ja nyt: aikaisintaan ensi maaliskuun lopussa. Silloin päättyy Leskisen puuhastelu kaupunginhallituksessa. Jos Viitasaari valitaan kaupungin johtoon, silloin asia siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Jos kaupunginjohtajaksi satutaan valitsemaan joku muu henkilö, joka ei ole Leskisen hoivatti, ja joka ymmärtää sananvapauden arvon ja poistaa kiristyksen lehden yltä, mahdollisesti sitten. Ei se minusta ole kiinni.
Kurkatkaapa muuallekin Suomeen.
Supo valehteli ministereille, ettei heillä ole Stasi -arkiston Rosenholtz -tiedostoja ja joutui valeesta kiinni. On se merkillistä, miten kepuvetoinen virasto pitää suyljettuna yleistä mielenkiintoa herättäviä tietoja. Tulee mieleen, että nimilistasta löytyy joku vaikutusvaltaisessa asemassa löhöävä punakampela ja vielä oman puolueen ihmisiä, muutoin ei asiaa voi selittää.
Niin kauan kuin asiaa ei käsitellä, se tulehduttaa yhteiskuntaa. Niin kauan kuin Suomen rähmälläänolon aikaa ei käsitellä, analysoida eikä paranneta leikkauksella, se mädättää Suomea. Tässäkin suhteessa sananvapaus on ainoa parantava väline. Kipeää se tekee hetken, mutta lopputulos on hyvä.
Pankaapa mieleen!

Yltäkylläisyyttä

Olihan hankala kirjautua sisään, tämä riivatun tietokone vaati käyttäjätunnusta ja salasanaa ja ne minä olin jo onnellisesti unohtanut. Onneksi tietokoneista tietävä tyttäreni tuli apuun ja jostakin syystä melkoisen alentuvasti neuvoi ja virnisteli - on siinä sukulainen, kehtaa vanhaa isäänsä pompottaa!
Tietokone kun kuuluu minun kammoamiini esineisiin. Osaan nykyään toki panna sen päälle, kirjoittaa siihen ja sulkea sen, mutta vielä vuosi sitten olisin kaikkein mieluiten käsitellyt tietokonetta kirveellä. Tämän käyttäminen vain todistaa sen, ettei viina ja dementia ole vielä tuhonnut kaikkia harmaita ja kiukkuisia aivosolujani.
Palautuksista huomasin, että joku ihana tyttönen olisi lähestynyt Dieteriä mahdollisen tutustumisen merkeissä.Yritin toki lähettää hänelle viestiä, että Dieter oli jo siihen mennessä porhaltanut satamaan ja noussut Saksan laivaan, mutta kun en piru vie osannut lähettää viestiä.Kone kyllä piipitti hädissään, mutta kirouksetkaan eivät auttaneet ja niin viesti jäi kummittelemaan koneen datamaailmaan. Mutta eipä hätää: kunhan ensi heinäkuu saapuu, saapuu Dieterkin ja jos olet vielä vapaa niin esittelen mielihyvin teidät toisillenne.
Yltäkylläinen kesä! Mansikoita on tullut ahmittua merkittäviä määriä ja uusia perunoita niin että ryskää. Vielä kun tulee karviaisaika.... Namiaika, laatikkokaupalla paikkakunnan marjoja, terveyttä joka laatikko kukkuroillaan.
Tuossa viikko takaperin katsoin ihmetellen presidenttimme mielistelyä itänaapurin kanssa.Oli kutsuttu suomensukuisten kansojen esittelyyn edustaja Suomesta ja Unkarista, mutta eipä vain Viron edustajia oltu kutsuttu. Kansallispuvut loistivat, viirit liehuivat, tanssittiin ja soitettiin ja riemuittiin ja Potemkin olisi ollut taatusti mielissään katsoessaan oppipoikien touhuja.
Jäi niljakas olo.
Suomensukuisia kansoja on Venäjällä noin 2,5 miljoonaa. Sukukansat ovat olleet kutakuinkin valtaapitävien kanssa da -porukkaa, mitään kiihkokansallista ilmaisua tai Tsetseenian kaltaista sotaa ja vainoa ei ole syntynyt. Mitä nyt venäläiset Marissa hakkaavat ja tappavat ja erottavat viroista marilaista alkuperää olevia, mutta siitä ei päästetä tietoa leviämään. Marilaisiakaan ei oltu kutsuttu iloitsemaan ja riemuitsemaan kansanmurhaaja Putinin kunniaksi. Ei tosin muitakaan heimoja, joita maassa riittää yli puolitoistasataa ryhmää ja kansaa.
Sain käsiini äänitetyn pätkän presidenttien keskustelusta.
'Da, Darjasein, mitäpä pidät juhlista?
' Ylen ovat komeat. Tässä kansojen väliset ystävyydet vahvistuvat. Olen ylpeä voidessani onnitella Teitä, Herra Presidentti. että pieni Suomen kansa on saanut armon silmissänne
ja saamme olla todistamassa tätä kaunista näkyä. Mutta missäpä Viro viivyttelee?
' Ei ole kaikkia kutsuttu. Viro tsort meni patsasta siirtelemään. Meinattiin jo hyökätä kuudellakymmenellä divisioonalla siirtämään patsas takaisin, mutta kun maa tsort kuuluu Natoon niin jätettiin vielä tekemättä. Oltaisiin saatu rauhoitettua maa niin kuin Tsetsenia. Tsetseniassa puolet on jo saatu rauhoitettua ja loppukin saadaan tapettua kunhan aikaa saadaan.'
' Hyvä on täällä katsella kansan onnellisuutta. Lapsetkin niin hymyävät.'
Ja niin edelleen.
Ihanaa että presidenttimme osaa diplomatian perustaidot. Vaikeaa hänellä vain on, kun tukena imellytyksessä ei ole entinen hyvä ulkoministerimme. Nykyinen kun ravaa korjailemassa kahdeksan vuoden tuhotekoja pitkin poikin maailmaa.
Yök!
Loppuun muutama sananen paikallispolitiikkaa.
Olen seuraillut Suomi24 -keskusteluohjelmaa mielenkiinnolla. Pari viikkoa sitten joku kyseli Paavo Leskisen mielipiteitä, viisi - kuusi asiallista kysymystä. Asia herätti mielenkiintoa ja vastausta odoteltiin mutta turhaan. Ei mies vastannut. Miksiköhän? Ei niihin vastaaminen olisi maita kaatanut eikä vienyt aikaa. Ei vastausta ole tullut tosin vt. kaupunginjohtajaltakaan, joka on parhaillaan melkoisessa tulituksessa palstalla. Vaikuttaa siltä, että mies on todettu vallanpitäjän/pitäjien kädenjatkeeksi. En usko että kaupunki tarvitsee jees -tyyppistä esivaltaa. Elinkeinoihin ja talouteen tarvitaan itsenäisesti ajattelevaa ja tulevaisuuteen panostavaa miestä tai naista, ja asialla alkaa olla kiire. Ainakaan minun tietooni ei ole tullut, että elinkeinon edistämiseksi olisi tehty yhtään mitään. Odotetaanko että Pron nostattama positiivinen kuohunta muuttuu passiivisuudeksi, jolloin kuntalaisia on helppo johdattaa mihin suuntaan tahansa?
Tärkein kysymys edelleen on, onko joku tai jotkut edelleen jonkun tyyppisen kuntaliitoksen kannalla ja tekemässä salaa sopimuksia kassakaappiin. Aikaa tähän myyräntyöhön on ensi maaliskuun loppuun. Sen jälkeen tulee vaalit, joissa tapahtuu hirveitä: seitsemäntoista valtuutettua tippuu kuvioista. Eikä uusi valtuusto hyväksy enää pätkääkään nykymenoa.
Jaksaisi vain siihen saakka sinnitellä.