Myöhäsyksyä

Vanhuus se tulee, sille ei näemmä mahda mitään. Se on kummallista, sillä luonne on jäänyt jonnekin seitsentoistavuotiaan tunnetasolle eikä siitä juurikaan kehitystä ole muodostunut missään merkittävässä suhteessa. ruhostaan ja lastensa kasvamisesta ikääntymisen huomaa.
Ja siitä, että alkaa tulla huomiohäiriöitä.
Niin kuin nyt, kun päätin vaihtaa talvirenkaat autoon ennen lumien tuloa. Muistin tarkkaan, että renkaat olivat ulkovarastossa ja niin sitten suunnistin sinne. Eivät olleet. Tarkastin saunan ja muut ulkorakennukset ja kävin jopa rengashuollossa kysymässä olisinko jättänyt epähuomiossa renkaat sinne viime vaihdossa, mutta kun ei niin ei. Aloin jopa epäillä että ne oli sosialisoitu parempiin tarkoituksiin, mutta sekin tuntui perin oudolta näillä maisemilla. Tarkistin omat jälkeni. Ja siinä ne olivat, juuri siinä varastohuoneessa mihin olin kuvitellut jättäneeni ne, siistissä pinossa päällekkäin, verho peittona ja kuivakukkakori koristeena tornin huipulla. Olin kaivellut renkaita metrin päässä laatikoitten seasta.
Pitänee hankkia muistilappu, josta voi aamulla käydä tarkistuslista läpi. Onko paita päällä? Onko housut jalassa? Onko vetoketju kiinni? Kävitkö aamutoimilla ja niin edelleen.
Vetoketjusta vielä.
Sepaluksen vetoketju on muistihäiriöisen mittari. Nuorempana sitä pyrki avaamaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Keski-iässä hävetti jos vetoketju oli jäänyt auki. Vielä vanhempana sitä jäi muistelemaan mitä kaikkea siihen liittyi ja mistä jää paitsi. Ja sitten vielä vanhempana sitä ei enää välitä jos vetoketju jää kiinni aamupissillä käydessä.
Muutama viikko sitten tuli outo puhelu Venezuelasta. Suomi täyttää tänä vuonna 90 vuotta itsenäisenä valtiona ja sen kunniaksi Etelä-Amerikkaan lähetetään viiteen eri valtioon juhlakiertue, Finlandiaorkesteri tai - laulajat, en saanut selvää. Esitettiin olisinko halukas pitämään näyttelyn Caracasissa Suomen suurlähetystössä. Olisin.
Majoitus tapahtuisi Marquerite -saarella Venezuelan rannikon edustalla, missä ystäväpariskunta omistaa ison lukaalin ja jotka toivottivat tervetulleeksi. Olisihan se jotakin, pahin räntäaika viettää hiekkarannoilla ja bongata isotissisiä mustaviiksisiä latinalaisnaisia. Aina se kotiolot voittaa.
Tosin muistin aikaan: vieras ja kala alkavat haista kolmantena päivänä, sanotaan ja tottahan se on. Jos reissusta tulee totta, toivon että minulla on ystäviä siellä myös lähtiessäni pois maasta.
Muutama huomio uutistarjonnasta:
Ollaan ilmeisesti tekemässä lakialoitetta, jossa kännykkään puhuminen ajon aikana ilman monimutkaista korvakuuloketta tehdään ankaramman rangaistuskäytännön piiriin kuuluvaksi rikokseksi. Puheleminen kännykkä korvalla vie ajokortin, näin suunnitellaan.
Minusta asian pitäisi olla toinen. Kun kännykkä soi ajon aikana, vastaamisen toimenpiteet ovat monimutkaisia ja aiheuttavat vaaratilanteita. Pitää löytää kuuloke, kytkeä se, kaivaa se jostakin hevon kuusesta esiin ja kaikki tämä muutaman sekunnin sisällä, ettei puhelu katkea. Vastaaminen on ilman näitä alustavia toimenpiteitä yksinkertainen toimenpide. Kännykkä korvalle, pälä-pälä, ja kännykkä taskuun. Niin yksinkertaista se on.
Mutta meitä suojellaan.
Joku taho sai vuosia sitten suojatyöpaikassaan kuningasidean, koska leipänsä eteen piti olla näyttöjä. Laadittiin laki, jossa puhelimen käyttö kiellettiin ajon aikana ellei ollut joko johtoa korvaan tai kojelaudassa ämyri. Laki on rapautunut omaan mahdottomuuteensa ja nykyisin puolet kuskeista vähät välittää koko laista. Ja kun lain halveksiminen tässä yleistyy, se laajenee pian muuhunkin. Muistuu kieltolaki, jota ei pidetty lakina ja joka aiheutti runsaasti muutakin lain halveksuntaa.
Mutta pitäähän puuhastelijoilla olla työtä.
Tämänpäiväisessä Pyhäjärven Sanomissa oli esittely uudesta kaupunginjohtaja Pekka Pietiäisestä. Toivotan sydämellisesti tervetulleeksi paikkakunnalle!

Kuorossa kaikki

Haapajärvi on herännyt ja kerää nyt omaa Pro -liikettään. Äkkiä siellä ollaan tultu siihen tosiasiaan, että Haapajärvestä ollaan tekemässä Nivalan sivukylä ja että Nivala määrää kaiken ja imee kaiken. Siis täsmälleen, toistan: täsmälleen sama tilanne kuin Pyhäjärvellä oli edesmenneessä liitoshankkeessa Haapajärven kanssa. Nyt haapajärvisetkin tietävät, millaista on olla ja asua tulevaisuudessa alisteisessa asemassa, jonkinlaisena Karvoskylän takamaana.
Tähän samaan asemaan yritettiin pyhäjärvisten poliitikkojen toimesta saattaa tämä hieno, elinkelpoinen kunta Pyhäjärvi! On se kummallista!
Sitä saa mitä tilaa.
Minulle on muodostunut Pyhäjärven poliitikkojen koplauksista niin voimakas epäluulo poliittisia päättäjiä kohtaan, etten voi uskoa uuden kaupunginjohtajan valintaakaan muuksi kuin taktiseksi hämäykseksi. Valitaan henkilö, joka tiedetään olevan epävarma tulostaan kaupunginjohtajaksi, koska muitakin onkia on vedessä pyytämässä, ja valitaan varalle veetee. Jos käy kuten pelkään, nykyinen veetee jatkaa virassaan. Akaaseen on muitakin hakijoita.
Pitää vain toivoa ja odottaa.
Pyhäjärvellä menee nyt hyvin ja lujaa, sikäli mikäli neljännesvuosikatsauksesta sai selvää, siksi varovasti ja salaillen se oli julkistettu. Uusia työpaikkoja tulee liki sata, joka on hämmästyttävä määrä ja antaa tulevaisuutta. Tuskin kukaan haluaa lastensa leviävän ympäri maailmaa työpaikkojen takia, jos niitä on omalla paikkakunnalla saatavissa. Verotulot ovat kasvaneet rajusti ennakoitua suuremmiksi. Kaikki se kurjuus ja alijäämä ja tilastolliset laskelmat, millä kuntaliitosasiassa pyrittiin osoittamaan pitäjän konkurssitila, kaikki nämä ovat osoittautuneet pelkiksi valheiksi ja tarkoitushakuisiksi tilastoharhoiksi, joilla asiaa vetäneet ratsastivat.
Jälleen kerran nousee mieleen musta ja synkkä epäilys.
Mitä salailtavaa on, joka kuntaliitoksessa olisi saatu haudattua?
Mitä palkintoja oli sovittu niille, jotka olisivat onnistuneet saamaan kuntaliitoksen toteutettua?
Mitä pahaa pyhäjärviset ovat tehneet päättäjille, että heille yritettiin kostaa kuntaliitoksella?
Sillä millään järkisyyllä, tunnesyistä puhumattakaan, kuntaliitosasiaa ei voi käsittää. Ei taloudellisin perustein - kuntaliitosasiassa oletetut säästöt on moneen kertaan todistettu pätemättömiksi - eikä tasa-arvon tai palvelujen saatavuuden takia. Valtion porkkanaraha olisi lämmittänyt haipuvan hetken ajan samaan tapaan kuin olisi kussut omiin housuihinsa pakkassäällä, mutta täällä on elettävä edelleen viiden vuoden päästäkin. Ja ihan pienenä esimerkkinä: jo tähän mennessä Pyhäjärvi on voiton puolella porkkanarahaan verrattuna. Ja Pyhäjärvellä on tulevaisuutta! Kiitos tästä kuuluu kärsämäkisille ja reisjärvisille valtuutetuille, joitten äänet kaatoivat yhdistymishankkeen. Kiitos teille!

Isoveli valvoo

Kristillisten Päivi Räsänen on löytänyt viisastenkiven tulevaan hoitohenkilökunnan lakkoon. Julistetaan lakon ajaksi kieltolaki. Se pienentää terveyskeskuksiin änkeävien ihmisten määrää neljänneksellä, kun humalikkaat asiakkaat loppuvat ja lopuilla on valmiiksi kädet ristissä.
Hyvä hyvä, Päivi. Hieno innovaatio!
Mutta.
Suomalainen on perusluonteeltaan kaukaa viisas ja samalla ylettömän viekas. Oletetaanpa että asia otetaan tosissaan ja eduskunta alkaa laatia poikkeuslakia hoitohenkilökunnan lakon ajaksi. Alkot suljetaan, kauppoihin ilmestyy olut- ja siidertikorien lakkovahdeiksi ryppyotsaisimmat kristityt, mieluummin jostakin äärilahkosta, ravintoloissa ei tarjoilla piimää vahvempia juomia ja tarkastajilla riittää töitä. Siitä ja muista rajoitustoimista huolimatta juovuksissaolijoita riittää ja vielä entistä pahempina. Miksi?
Suomalainen hamstraa.
Viikkoa ennen täyskieltoa suomalainen käyttää kaikki liikenevät ja lainaksisaadut eurot hankkiakseen jemmaan viinaa, olutta ja siideriä. Ei väliä mitä laatua, kunhan sitä on paljon. Mitä enemmän, sitä tyytyväisempi suomalainen on ja sitä enemmän hän vähät välittää mistään kielloista tai räsäsistä. Ja kun kerran alkoholia on jemmassa, se pitää juoda pois, ennen kuin se piimii ja happanee pulloon. Pahin mitä suomalainen tietää on se, että viinapullon sisältö täytyy iskeä pullosta kuin kokkelipiimä, pahalta haisevana sotkuna, vaivalloisesti. Varmistaakseen ettei näin käy, hän juo sen pois mahdollisimman tuoreena. Lopputulos on, että sitten niitä viinahuuruissa rähiseviä potilaita riittää, kun lakko alkaa niin terveyspuolella kuin viinattomuudessakin.
Kai sen ymmärtää jokainen, miten käy kun suomalaiselta evätään jotakin.
Niin kuin nyt Venäjän lähetystön edustaja, joka koki Suomen olevan Venäjälle sotilaallinen uhka, jos se liittyy Natoon. Ehdotteli vanhaa käytäntöä, jossa suositteli yhteiasiä sotaharjoituksia Venäjän kanssa vanhaan noottikriisiin vedoten. Suomelle on nyt sitten annettu ukaasi: joko Suomi liittyy Natoon tai sitten Suomi liittyy Venäjän sotilaalliseen syliin.
Uskooko nimittäin kukaan - ulkoministeriä lukuunottamatta - että kyse olisi koepallosta, jolla testataan suomalaisnäkemyksiä? Ja että kyse olisi vain yksityisen ihmisen omista horinoista, jotka olisi helppo lakaista maton alle ja yhtyä sen jälkeen yhteiseen diplomaattiseen liturgiaan? Paskaa.
Suomella on jo kokemusta yhteisistä sotaharjoitteluista Venäjän kanssa vuosisatojen ajan.
Sen pitäisi riittää paksupäisimmillekin.
Tämä politiikasta.
Eilen oli minulle tärkeä päivä. Tytär numero neljä sai ajokortin.
Tiedän mitä jatkossa tapahtuu. Auto häviää pihasta kuin tuulenpuuska ja palautuu vasta sen jälkeen kun tankki on kemiallisesti tyhjä. Itse puren kynsiäni ja pelkään missä muotoilussa auto palautuu pihamaalle. Ainoa lohdutus on etten ole asiassa yksin. Useimpien kotona kehitys on täsmälleen samanlainen. Jos ei nyt niin ainakin tulevaisuudessa.
Miten se olikaan autoilun alkuaikoina? Silloisen hyrysysyn edellä juoksi palvelija punaisen lipun kanssa varoittamassa kanssaihmisiä vaarallisesta ja hirviömäisestä kulkuneuvosta. Jotenkin tässä tuntuu nyt olevan jotakin totuutta ja ajankohtaisuutta......

Korjaus pakinaan

Sitä se viina ja dementia yhdessä teettävät! Kunnallisvaalit eivät ole ensi maaliskuussa - ilmeisesti maalisvaalien levy jäi mielen sopukoihin soimaan - vaan vuoden päästä. Anteeksi.
Homma käy nyt vaikeammaksi. Puolen vuoden odotuksen olisi kestänyt eikä valtuuston tyhjäkäynti saisi pitäjää polvilleen, mutta kokonainen vuosi! Hirveää!

Valintoja

Valitettavasti nykyasenne on, että jos et ole puolellani ja samaa mieltä kanssani, olet minua vastaan. Tämä mustavalkoinen vastakkainasettelu on yhä enemmän vallannut alaa. Ei se, että on eri mieltä tee automaattisesti viholliseksi. Tätä ei ymmärretä. keskustelulle ja mielipiteenvaihdolle ei jää aikaa eikä sitä haluta.
Kuten kaupunginjohtajan valinta.
Pyhäjärven tulevaisuutta ajatellen sen johtajan valinta on pitäjälle ja pyhäkkäille elintärkeä. Ei ole sama kuka valitaan johtoon, ei todellakaan. Vallankäyttäjillä on siihen oma kriteerinsä: heidän mielestään kaupunginjohtajan tulee olla nöyrä käskyläinen ja selkärangaton käsikassara, näinhän asia lehdessä ilmaistiin. Ja epäilemättä näin tulee tapahtumaan, sillä tarjolla on jo valmiiksi katsottu ja hyväksi käskyläiseksi todettu ehdokas. Vähät siitä että se on vahingoksi Pyhäjärvelle, pääasia että valta säilyy seuraavien kunnallisvaalienkin jälkeen ja kanava vallan keskukseen pysyy.
Käsittääkseni kaupunginjohtajan valintaan voidaan vaikuttaa edelleenkin ja muuttaa sitä valtuuston päätöksellä. Mikäli nyt valituista haastateltavista yksikään ei ole virkaan sopiva eikä junttaus onnistu, silloin valtuusto voi panna uuden haun päälle. Ei asiaa ole graniittiin vielä hakattu. Paitsi on, mikäli junttamiehet onnistuvat vallantavoittelussaan ja valtuuston enemmistö nyökyttelee kuuliaisesti. Suomalainenhan on tunnetusti nöyrä ja esivaltaa kunnioittava kansa.
Esitän harkittavaksi kaksi ehdokasta ulkopuolelta. Toinen on Sirkka Saaranen, kaikkien osapuolten kunnioittama ja kaiken Pyhäjärvestä tietävä, kymmenien vuosien hallintokokemusta takana. Toinen on pyhäjärvinen Veikko Tikkanen, jolla on vankka asiantuntemus kaupunginjohtajuudesta. Kummankin ainoa vika on se, että he pitävät Pyhäjärven puolta. Merkillistä! Mutta valtuuston äänestyspäätöksen mukaisesti enemmistö valtuutetuista oli sitä mieltä että Pyhäjärvi on hävitettävä.
Kun keskustelu ja väittely toukokuussa oli kuumimmillaan, Veikko Tikkanen ajoi Kuhmosta asioikseen selostamaan Pro Pyhäjärvi -liikkeelle näkemyksiään. Ja asiat tosiaan tulivat selviksi: kuntaliitos olisi vienyt Pyhäjärven roskiin jätteeksi, mikäli se olisi toteutunut. Sillä vasta nyt alkaa paljastua Haapajärven talouden todellinen konkurssi, kun se on tuotu esiin Nivala -yhteistyössä. Kun keväällä Pyhäjärven innokkaat päättäjät mesosivat miten edullista on liittää yhteen neljä kuntaa, Haapajärvi oli hiljaa ja mielissään löydettyään innokkaan maksumiehen. Porkkanaraha olisi tosiaan pelastanut Haapajärven - rahasta 75 prosenttia olisi mennyt heti velkojen lyhennykseen - ja lopulla olisi saatu hetkellinen ja näennäinen helpotus talouteen. Se että tämän hiipuvan hetken rikkauksien jälkeen olisi alkanut arki, se ei huolettanut päättäjiä pätkääkään. Sitä kun kusee pakkasella housuihinsa, se lämmittää hetken aikaa ihan mukavasti.
Haapajärvi on joutunut uudessa liitoshankkeessaan ottamaan hatun kouraan ja on antanut periksi Nivalalle liki kaikessa. Kerjäläisen ei auta olla kuin nöyrä.
Ja nyt nousee mieleen katkera ajatus. Oliko Pyhäjärven politiikan johtajilla tieto Haapajärven tilasta jo silloin, kun he alkoivat salassa ja silmät kiihkosta nurin päässä ajaa Pyhäjärveä Haapajärven syrjäkyläksi? Jos oli, mitä etuja päättäjille oli tästä luvassa? Jos ei ollut, jumaliste miten heikoilla Pyhäjärvi on! Liike-elämässä kyseisen tempun tekijät saisivat välittömästi potkut joko oman edun tavoittelun takia tai jälkimmäisessä tapauksessa taitamattomuuden takia.
Asiaan kannattaa syventyä. Kysymyksiä riittää. Vastauksia vain ei saa irti kirveelläkään.
Puoli vuotta on pitkä aika. Kunnallisvaalit ovat maaliskuussa, jos oikein muistan, ja siinä ratkotaan sitten lopullinen niitti Pyhäjärven tulevaisuudesta. Muutosta tarvitaan ja tarvitaan kipeästi. Nykymeno, jossa muutamien intressit ovat ylitse Pyhäjärven intressien ei saa eikä voi jatkua. Nyt pyhäjärviset ovat heränneet ja huomanneet miten asiat ovat kaikessa alastomuudessaan ja vaativat muutosta. Se on hyvä asia se.
Tämä politiikasta paikallistasolla.
Lööppien aiheet ärsyttävät.
Yhä enemmän minua alkaa häiritä turhien ja vielä turhempien julkkisten tyrkyllepanot, paino sanan loppuosalla. Useat naispuoliset ovat päässeet julkimotunkion huipulle päästessään tunnettujen miesten petiin. On Marikaa ja Martinaa ja Susannaa, jotka ilmoittavat haastatteluissa olleensa perse paljaana milloin kenenkin kanssa ja mitä tunnetumpi mies on sitä enemmän siitä otetaan irti. Yksi kirjoittaa kirjan, jossa ilmoittaa olleensa pääministerin morsian. Morsian on kuitenkin ihan eri asia kuin miehen pokaama hetken ihastus. Morsiameksi tarvitaan sormus tai ainakin lupaus, eikä kumpikaan toteutunut kyseisessä tilapäissuhteessa. Näille ja vastaaville ruususille oli minun nuoruudessani osuvampikin nimi. Nykyään sängyssä pelehtiminen näköjään pätevöittää naisen kuin naisen valtiomiestasolle.
Mutta valintojahan nämä vain ovat. En vain ymmärrä asioita, vanha pieru kun olen.

Minulla on unelma

Otsikko on suora lainaus Martin Luther Kingin lanseeraamasta ajatuksesta. King onnistui toimessaan ja sai muutettua rotusortopolitiikkaa mieleisekseen, vaikka heitti salamurhaajan toimesta henkensä. Kaatui hyvän asian puolesta, mutta unelma toteutui.
Myös minulla on unelma.
Haluan Pyhäjärvelle muutosta aikaan.
Se tapahtuu ensi kunnallisvaaleissa. Uusi valtuusto ja uusi hallitus on kovan paikan edessä: sen on muutettava Pyhäjärven kurssi sellaiseksi, että tänne on yrittäjän hyvä tulla. Valmiuksia, ei vuosien valituskierrettä, ei byrokraattisia kiemuroita ja esteitä, ei poliitikkojen sekaantumista ja riitelyä asioitten kulussa. Kun yrittäjä tulee kysymään paikkaa, hänelle on se heti valmiina, tervetuloa!
Ettäkö on mahdoton ajatus?
Käsittääkseni se on kiinni vain poliittisista päätöksistä. Jos halutaan, mutkat voidaan suoristaa, byrokratia vähentää pienimpään mahdolliseen ja yrittämisen esteet voidaan poistaa ennakkovalmistelulla. Ja asenteitten muutoksella. Jopa siinä määrin, että huomataan että jokainen työ on yhtä arvokasta.
Jokainen uusi työpaikka lisää paikkakunnan hyvinvointia. Ja jos työpaikkoja tulee paljon, siinä avautuu omille lapsille mahdollisuus jäädä paikkakunnalle. Tämä on minusta monelle tärkeää.
Vaalien jälkeen kannattaa harkita turhien rakenteitten purkamista. En edelleenkään tajua Nihakin tarpeellisuutta ja sen onnellistuttavaa vaikutusta pyhäjärvisille. Sen keskuspaikka on Nivala, joka tunnetusti pitää kiinni omistaan ja joka ei jaa työpaikkoja muille, noin yleisesti ottaen. Nykytilanne Haapajärvi-Nivala -liitoksen jälkeen korostaa Pyhäjärven lapsipuolen asemaa. Tässä ensimmäinen harkittava purku. Tässä uudessa tilanteessa puretaan myös kansalaisopiston etätyöpaikka, kirjaston haapajärvinen hegemonia, reisjärvinen ympäristöetätyö ja vaaditaan monet virastot takaisin Pyhäjärvelle Haapajärveltä sillä perusteella, ettei meillä ole enää sinne intressiä eikä siellä tänne. Ja piru vie lopetetaan lepsu suhtautuminen työpaikkojen menetyksiin muualle muka yhteistyön merkeissä. Terve itsekkyys samaan tapaan kuin Veteläisellä on naapurissa.
Kaupunginjohtajan vaalien lopputulos on Pyhäjärven tulevaisuutta ajatellen merkittävä ratkaisu. Vireä kaupunginjohtaja pystyy vetämään alueelle yrittäjiä, joko suoraan omilla toimillaan ja yhteyksillään tai käyttämällä siihen palkattua apuvoimaa, korvamerkinnällä tulos tai ulos. Tämä on toimiva käytäntö, josta on lukuisia esimerkkitapauksia eri puolilla Suomea.
Sillä toinenkin mahdollisuus on: kaupunginjohtaja vetää palkkaa tekemättä virkavirheitä - tästähän meillä on vuosikymmenten kokemus - ja pyrkii estämään kehitystä vallan takia. Kolmas mahdollisuus on, että kaupunginjohtaja on jo valmiiksi käsikassara taustavaikuttajille, jotka käyttävät häntä surutta omaksi - ei Pyhäjärven - hyväksi. Tämä on pelottava mahdollisuus näissä kaupunginjohtajavaaleissa. Todella pelottava mahdollisuus.
Asennekasvatukseen liittyy myös se, että yrittäjä on yhteiskunnalle hyödyllinen ja elintärkeä osa. Yritys työllistää ja mitä paremmin sillä menee, sitä enemmän se työllistää. Ja mitä rikkaammaksi yrittäjä tulee, sitä enemmän hän tuottaa ympäristölleen verotuloja ja työpaikkoja. Niin yksinkertaista se on.
Olen vuosikymmeniä ihmetellyt, miksi kaivos ei ole synnyttänyt paikkakunnalle rinnakkaisteollisuutta Outokummun tapaan. Outokummussa on laaja teollisuusrypäs, joka muodostui kaivostoiminnan tarpeisiin ja laajeni muuallekin. Pyhäjärvellä mitään vastaavaa ei ole tapahtunut. Kun olen puhunut asiasta, syykin on selvinnyt eikä se juuri ole kunniaksi paikkakunnalle. Tähän on saatava muutos aikaan ja se tapahtuu vaalien kautta.
Jotenkin tässä on pyristeltävä tämä puoli vuotta tyhjäkäynnillä, joka näyttää vaivaavan poliittista päätöksentekoa. Siihen on ehkä syynsäkin, kun kuntaliitoksessa kävi kuten kävi ja Pyhäjärvi säilyi itsenäisenä - ei tosin omien päättäjiensä toimesta vaan heistä huolimatta. Puuhasteluun ja salailuun tuhrattiin aikaa yli puoli vuotta ja siitä jäi käteen jumalattoman suuri lasku erilaisina kokouspalkkioina ja muina kuluina, joitten loppusummaa nyt piilotellaan ja salaillaan. Kun sitten sote -neuvotteluista Pyhäjärvelle jäi luu käteen entisen sydänystävän ja rakastetun Haapajärven toimesta, poliittinen saldo jää perin laihaksi tuloksiltaan. Onneksi, sillä ensimmäinen ratkaisu olisi tappanut pitäjän ja toinen antanut huonoimman vaihtoehdon terveydenhoidossa.
Tässä minulla on unelma: Pro Pyhäjärvi -liike menee omalla listallaan vaaleihin. Sen perusperiaate on puolustaa Pyhäjärven etuja. Siihen kuuluisi ihmisiä poliittista puolueista laidasta laitaan - silloinhan ryhmäkokouksissa asiat neuvoteltaisiin mielipiteitten summana eikä yhden ihmisen voimakastahtoisella junttaamisella - ja yhdistävänä tekijänä ryhmällä olisi toiminta Pyhäjärven hyväksi.
Kuulostaako utopistiselta? Ei minusta.
Pro Pyhäjärvi pystyy muuttamaan paikkakunnan poliittisen pystyynkuolleisuuden vireydeksi. Kun samat ihmiset ovat vuosikymmeniä hoitaneet tai ' hoitaneet' pitäjän asioita, asioista on tullut itsetarkoitus ja se antaa joillekin mahdollisuuden käyttää tilannetta omaksi hyödykseen. Vankka kokemus on tietysti hyväksi myös hallinnoimisessa, mutta samalla siihen turtuu ja leipäytyy ja uudistushalu häviää. Jotkut haalivat itselleen tukuittain edustustoimia , joitten hoitamiseen eivät resurssit tahdo riittää. Tässä joku esimerkki nykytilanteesta.
Valtuutettu on kansan palvelija ja on valittu siihen kansan äänestystulosten perusteella. Tässä toimessa hänen on myös kuunneltava valitsijoittensa mielipiteitä ja toimittava niitten mukaan, tähänhän jo kunnallislakikin velvoittaa. Nykyisen valtuuston enemmistö unohti tämän tärkeän asian. Äänestäjät eivät, ja pahasti pelkään, että näitten kuurojen kohdalla tulee ankara karsinta seuraavissa vaaleissa. Ja siihen Pro Pyhäjärvi -liike on vastaus. Näin toivon ja unelmoin.