Patsastelua

Uusin patsaskiista on mielenkiintoinen, sekä sisällöltään että tavoitteiltaan. Vanhat telaketjutaistolaiset ja heidän nuoremmat hännänheiluttajansa tavoittelevat Leninin patsasta Helsinkiin. Mielenkiintoista.
Pystyttämistä perustellaan syystä, että Lenin oli se henkilö, joka antoi Suomelle itsenäisyyden.
Miten lienee?
Nykytietouden mukaan se oli Saksa, joka antoi Suomelle itsenäisyyden, sillä Saksa oli voittanut Venäjän ja rauhansopimuksessa yhtenä pykälänä oli vaatimus Suomen itsenäistymisestä. Kun Lenin sitten antoi asialle siunauksensa, se oli pakon sanelema ratkaisu, ja lisäksi Leninillä oli ketunhäntä kainalossaan. Hänen kaavailunsa oli, että Suomi liittyy sosialistiseen Venäjään tulevan vallankumouksen kautta. Suunnitelma oli vähällä onnistua.
Jos ja kun patsaan tarpeellisuuden perusteluna käytetään itsenäisyyttä, Leninin rinnalle pitäisi pystyttää keisarillinen Wilhelm II :n muotokuva. Samalla se tasapainoittaisi historian yksipuolistamista. Tai yksisilmäisyyttä.
Tähän saakka Suomen virallinen politiikka on aina pitänyt Leniniä humaanina hyväntekijänä, jonka nimeen esimerkiksi presidentti Kekkonen vetosi Suomen itsenäisyydestä puhuessaan. Että juuri Lenin antoi, pankaa merkille, itsenäisyyden joten Neuvostoliiton on kunnioitettava sen perustajan lahjaa. Ja blaa-blaa.
Historia on kuitenkin armoton, oli kyseessä miten suurmies tahansa. Lenin oli pragmaatikko ja käsitteli ihmisiä ja kansoja vain ja ainoastaan sen mukaan, miten ne soveltuivat kulloiseenkin tilanteeseen. Jos - ja kun - hänen mielestään tarvittiin veritekoja, niitä myös tehtiin ilman vaiheita ja ilman mitään armoa. Näin tapahtui esimerkiksi kollektivisointikaudella, jossa kulakeiksi tuomittu ihmisryhmä tapettiin ja jonka seurauksena syntyi hirvittävä nälänhätä. Hyväuskoisia idiootteja - sanonta on Leninin - riitti silloin ja riittää yhä, näitä yhdellä silmällä katsojia ja aivonpuolikkaalla ajattelevia. Älkääkä uskoko minua, ottakaa selvää asioista. Minä katson historiaa kannaltani, mutta ainakin olen yrittänyt pyrkiä objektiiviseen näkemykseen.
Jos tämä ns. kulttuurihanke onnistuu, ehdotan käytännön asiaa. Hankkikaa patsas Venäjältä. Siellä on Leninin heitteille jätettyjä patsaita mielin määrin, mikäli niitä ei kaikkia ole vielä sulatettu romuttamoissa. Tulisi halvemmaksikin ja olisi taatusti aatteen palon jalostamaa pronssia.
Paikkakin olisi valmiina Helsingissä. Siellä samoilla kulmilla, missä se yksi Kansojen ystävyydestä kertova hirvitys seisoo, minkä Helsinki sai lahjana muutama vuosikymmen sitten ystävyyskaupungilta Neukkulasta. Sen ympärille voisi rakentaa jonkinlaisen hirviöpuiston, johon koottaisiin patsaita eri puolilta maailmaa, despootteja alkaen Pol Potista ja päättyen Lukashenkoon ja ihmisystävä Putiniin - tuo viimeisin adjektiivi on tshetseeneiltä, jotka äänestivät viime vaaleissa Putinia 99,8 prosenttisesti, uskokaa tai älkää. Ihan tuli lämmin hyvä mieli kun katseli nostalgisia prosenttilukuja!
Tämä patsashankkeesta. Ehdotan että patsastoimikuntaan otetaan pyhäjärvisiä kunnallispoliitikkoja mukaan. Heillä kun sattuu olemaan kokemusta patsashankkeista.
Itse olen istunut Jääskeläisen liikehuoneistossa Pyhäsalmen keskustassa ja odotellut josko taulut kiinnostaisivat ketään. Ei ole vielä kolmijonoa ovelle ilmestynyt. Joka tapauksessa homma on sen verran rasittava, että joka ilta olen päätynyt suoraan sänkyyn vällyjen alle. Sen verran olen tehnyt kodin hyväksi, että olen polttanut pesällisen halkoja vuolukiviuunissa, joten täällä on pysynyt lämpö päällä. Ruokapuoli on jäänyt lähinnä voileipien varaan. Ei viitsi eikä kehtaa. Väsyttää. Jouluruokaa on pakaste pullollaan ja odottaa vain lasten saapumista. Siispä ei siitä mitään huolta.
Ja loppuun harras haave: odotan Pyhäjärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja Paavo Leskiseltä edelleen vastausta kysymykseen, onko kuntaliitosasia herätetty henkiin jossakin muodossa. Vastaukseksi riittää ON HERÄTETTY tai EI OLE HERÄTETTY.