Pthyi olkoon

Mieltäni kirveltää tällä hetkellä kolme asiaa.
Ensimmäinen on sähköfirmojen röyhkeä rahastaminen. Nyt valitetaan liian pienistä voitoista. On raja kerjäämiselläkin, on ainakin ennen ollut.
Sillä jos nyt pitäisi valita uusi ura alusta lähtien, ryhtyisin rosvoksi tai sitten sähköfirman omistajaksi. Siis täsmälleen samaa työtä tekisin, tuo jälkimmäinen vain olisi laillista ja tuottaisi mielettömän paljon enemmän riihikuivaa kahisevaa. Palkkaisin firmaan runoilijan, joka keksisi vuosittain uuden teeman kerätä lisävoittoja. Pari vuotta sitten sähkön hinnankorotukselle sanottiin syyksi hiilidioksidipäästöjen ostaminen, kunnes selvisi ettei sen hinta ollut edes mitattavissa, siksi huokea se oli. Sitten sanottiin ettei Ruotsissa satanut eikä varastoja ollut, kunnes sekin todettiin valeeksi, kun kuvattiin miten piripintaan täynnä olevat vesivarastot joutuivat juoksuttamaan vettä etteivät patovallit sortuisi. Nyt siis valitetaan ettei tuotto riitä. Merkillistä, kun sähkön hinta on muutamassa vuodessa tuplaantunut eikä korotuksille näy kattoa. Aikoinaan oikein ahne hallitsija sai palkakseen vallankumouksessa ryypyn sulaa kultaa, näin tietää historia, ja samaa kohtaloa haluaisin kokeilla nykyisiin yliahneisiin sähköruhtinaisiin.
Toinen kiukuttelun aihe on pari näkemääni televisiomainosta. Toisessa blondi kertoo enkelinä millaista on olla taivaassa. Voihan perse, mainosnikkari uskoo tosissaan että taivaan iloissa tarjotaan sulatejuustoa. Kaikkihan tietävät että taivaassa kuljeskellaan valkoisiin viittoihin pukeutuneena ja helskytellään iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen harppua. Se vaikuttaa melkoisen omaperäiseltä ja yksipuoliselta musiikkimaulta, sillä harpun soittaminen vaatii kyllä pirusti opettelua ja teknistä taitavuutta. Normaali lapiosorminen juntikka saa käyttää taatusti kaiken tarmonsa vuosikausien opetteluun, vai olisiko harpunsoiton lahja sitten annettavissa huomenlahjana taivaaseen pääsyn kunniaksi. Tämä olkoon teologeille kiistakysymys, kuten aikanaan oli montako enkeliä sopii tanssimaan neulan kärjellä.
Arlan mainos on tehnyt tehtävänsä enkä ikinä osta enää tuotetta jota mainostetaan niin raivostuttavalla tavalla kuin nykyään tehdään. Siinä näyttelijän mölliskö sanoo lehmän mölliskölle että leikitäänkö piilosta ja kohta sitten kehutaan että suomalainen lehmä on viisas. Sen verran lehmistä tiedän - olihan meillä lapsuudessa parikin lehmänkantturaa - etteivät ne ole liialla viisaudella pilattuja. Voiko olla tyhmempää katsetta kuin mitä lehmällä on ja voiko elukka vielä tyhmistyä tuostaan, sitä saa ihmetellä. Yök.
Kolmas aihe kuuluu politiikkaan.
Ministeri Risikko on alkanut perua viina- ja viinipullojen kylkiin tulevia varoituksia. Tosi on ettei niillä ole mitään vaikutusta mihinkään ja että kyseessä on vain työtäkaihtavien virkamiesten puuhastelua.
Savon Viinaa mainostettiin aikanaan tekstillä, joka ilmoitti juojan muuttuvan höveliksi. Se oli totuus ja miksei sitä voinut ilmaista niin. Nyt pullon kylkeen tuleva teksti varoittaa että juoja muuttuu Turmiolan Tommiksi jo ensimmäisestä ryypystä. Varoitustarran ainoa merkitys on että pienet maahantuojat saadaan nitistettyä pois Altian tulosta sotkemasta, kun pienyrittäjä joutuu liimailemaan eräänsä käsin eikä massatuotantokonein.
Silti jäin miettimään että mitähän pullon kyljestä olisi löytynyt, mikäli Risikon ehdotus varoitustarrojen perumisesta pitää. Olisiko viinipullon kyljessä lukenut että Varokaa, tätä viiniä valmistettaessa ei ole varmuutta viininpolkijoitten terveystilasta eikä jalkojen hygieniasta. Mampe Boonekamp -mahakatkeropullon kyljessä varoitettaisiin juomasta sitä liikaa - se on tosiaan sen makuista troppia että jos sitä juo pullollisen niin siinä pirukin jää toiseksi. Hennessy V.S.O.P -pullossa varoitetaan että juoma haisee ja maistuu kissankuselle, pthyi. Mahdollisuuksia on lukemattomia varoittaa ja ohjata juoppoa ja saattaa hänet raittiuden kaidalle tielle. Se on mahdollista, ovathan virkamiehet niin päättäneet.
Joten hyvin on maassa asiat, jipii.