Ihmeen jälkeen

Eilen maanantaina jouduin OYS:n kynsiin: aamukahdeksalta päivystykseen, sieltä puoliltapäivin keskussairaalaan ja sitten illalla puoli yhdeksältä, loputtomien odotusten ja siirtojen jälkeen hoitohuoneeseen. Ja ihme tapahtui. Normaalisti joudun oleskelemaan viisi vuorokautta sairaalassa, vaikka minulla olisi vain näppy nenän päässä. Nyt virolaissyntyinen lääkäri ilmoitti, että väärä hälytys, voit lähteä huomenna verikokeitten jälkeen.
Helpotti valtavasti.
Väliin jäi sitten maanantai-illan jännitysnäytelmä, jossa Pyhäjärven valtuusto teki härkäpäisesti päätöksen mennä kuntaliittoon äänin 10 - 17. Haapajärven tulos tiedettiin, yksimielinen myöntö sille että maksumies oli löytynyt naapuripitäjästä veloille. Hymy hyytyi siinä vaiheessa, kun Reisjärvi hylkäsi liitoksen yhden äänen enemmistöllä ja myöhemmin illalla vielä Kärsämäki vahvisti avioeron luopumalla selvin numeroin kuntaliitoksesta.
Kiitän kumpaakin kuntaa asiasta! Olette huippuja! Rakastan teitä!
Neliapila kuihtui siis aluksi kolmiapilaksi ja sitten kaksilehtiseksi. Ihme oli tapahtunut!
Ensi vuonna on kunnallisvaalit. Ennustan suuria muutoksia valtuustoon, ainakin niitten seitsemäntoista sakikunta kutistuu mitättömiin jos siihenkään. Kansan käsi on karttuisa myös näissä asioissa ja muisti pitkä. Jo pelkästään syrjäkyläksi joutuminen ja sen mukanaan tuoma talojen arvonalennus vähintään kolmanneksella on hyvä syy muistaa.
Sain tiedot äänestystuloksista kymmeneen mennessä. Ilollani ei ollut rajoja. Vaikka Pro Pyhäjärvi epäonnistui valtuustoenemmistön hankkimisessa, se oli kuitenkin sytykkeenä nykyiseen kuohuvaan Pyhäjärvi -henkeen.
Kuntaselvittelijä Kortelaisen mukaan hän nostaa kädet pystyyn: kuntaliitosta ei synny, kun kaksi kuntaa erosi ja Pyhäjärvi on niin voimakkaasti vastaan. Tästä huolimatta lehdissä on suunnitteilla kuntaliitosasia pelkästään Pyhäjärven ja Haapajärven kanssa, vaikka siitä puuttuu pyöreästi 6000 asukasta porkkanarahojen saantiin. Jotakin outoa tässä on. Mitä kaikkea hankkeen vetäjille on luvattu palkkioksi?
Entäpä nyt?
Jos minulla olisi poliittista valtaa, tekisin seuraavaa:
Kiireellisin asia on sote -liitoksen aikaansaaminen. Se voi tapahtua esimerkiksi OYS:n tarjoaman räätälöidyn ja edullisen mallin mukaan, tai suuntautua itään Kiuruveden ja Iisalmen suuntaan tai jollakin muulla kombinaatiolla. Yli puoli vuotta valtuusto on nyt tehnyt tyhjäkäyntiä hullun kiilto silmissä neliapilan suhteen ja painottanut työnsä vain tähän ilman vaihtoehtoja. On jo syytä palata arkeen. Valtuuston puheenjohtaja on luvannut erota. Samaa toivon hallitukselta Lehtomäen Kalevia lukuun ottamatta, erikoisesti puheenjohtajalta. Se ei ole kosto vaan reaalipolitiikkaa. Sillä joka tapauksessa esteet elinkeinon kehittämiselle on poistettava ja siinä hallitus on kompromenttoitunut itsensä pyrkimällä myymään Pyhäjärven niin halvalla kuin vain voi. Sitä yhtä lukuun ottamatta. Samalla vt. kaupunginjohtaja on vaihdettava. En tunne miestä ulkonäöltä jos vastaan tulee, mutta tekonsa tunnen, jopa omakohtaisesti. Soitin miehelle sensuurikeskustelun ollessa kuumimmillaan ja kysyin, pitääkö paikkansa että kaupunki on antanut ukaasin Pyhäjärven Sanomille. Että ellei kirjoitusten sävy muutu, kaupunki antaa taloudellisia uhkia lehdelle. Mies ilmoitti ettei ole koskaan kuullutkaan asiasta, ja kun oltiin puhuttu pitkään antoi lausunnon 'No comments.' Jos mies ei tiennyt asiasta, se oli kummallista koska kuriirina lehden suuntaan toimi hänen alaisensa. Jos taas tiesi, se ei todista miehen kyvykkyydestä pätkääkään. Sananvapaus on sentään helvetin paljon isompi periaate kuin jees -miehenä oleminen.
Kuka sitten tilalle?
Koettakaa houkutella Sirkka Saaranen jollakin tavoin takaisin. Siinä on kaikkien osapuolten kunnioittama ihminen, joka tässä kuohuvassa tilanteessa olisi omiaan rauhoittamaan ja tasapainottamaan asiat ja panemaan ne kuntoon. Joko hallituksen puheenjohtajaksi tai kaupunginjohtajaksi. Tämä mielipide on minun, ei esimerkiksi Pro Pyhäjärvi -liikkeen masinoima. En edes ole kysynyt heiltä tähän mielipidettä, saati Sirkan. Miettikää ajatusta. Pyhäjärvellä on nimittäin kiire realisoida itsenäisyyshuuma ja käyttää voima positiivisesti esimerkiksi elinkeinojen kehittämiseen.
Näitä kaikkia nousi mieleeni viime yönä maatessani epämukavassa sairaalasängyssä ja lajitellessani elämäni epäonnistumisia ja toisaalta tuntien iloa kuntaliitoksen kaatumisesta. Ja lopputulokseksi sain vielä yhden asian: nyt kun korttitalo on kaatunut omaan mahdottomuuteensa, on syytä haudata sotakirveet maahan ja tyytyä tosiasioihin. Vain yhdessä päästään huomiseen ja seuraavalle vuosikymmenelle. Itsenäisenä Pyhäjärvenä!